mTORestäjiä

mTORestäjät ovat yhdisteitä, jotka estävät mTOR-signaalireitintä, joka säätelee solujen kasvua, aineenvaihduntaa ja autofaagia. Mammalian target of rapamycin (mTOR) muodostaa kaksi pääkompleksia: mTORC1 ja mTORC2. Rapalogeiksi kutsutut mTORestäjät estävät ensisijaisesti mTORC1:n toimintaa sitoutumalla FKBP12-proteiiniin, jolloin proteiinisynteesi ja solujen kasvu vähenevät. Pitkään käytössä olevat mTORestäjät vaikuttavat vain osittain mTORC2:een, mutta joidenkin pitkäaikaisten hoitojen yhteydessä voi ilmetä vähemmänyhtymäisiä vaikutuksia.

Sirolimus (rapalymiini) ja sen analogeja sekä uudemmat mTORestäjät, kuten everolimus ja temsirolimus, luokitellaan rapalogeiksi. Everolimus oraalinen valmiste muistuttaa sirolimusta mutta sopii eri käyttötarkoituksiin, kun taas temsirolimus annostellaan laskimoon. Näillä yhdisteillä on sekä immunosuppressiivisia että antitumatoottisia ominaisuuksia, ja ne ovat kehittyneet hoitamaan sekä siirtolatautien komplikaatioita että erilaisten syöpien hallintaa.

Käyttöaiheita ovat immuunipuolustuksen säästäminen elinsiirroissa (esim. sirolimus) sekä erilaisten sairauksien, kuten munuaissyövän, pankeratoottisten neuroendokriinisten tuumorien ja tuberous sclerosis -yhteisön seurauksena esiintyvien kasvainten sekä lymphangioleiomyomatoosin hoito. Lisäksi tutkimus on laajentanut mTORestäjien käyttöä hormonaalisen hoidon kanssa eräissä rintasyövissä.

Farmakologia ja turvallisuus: mTORestäjät vaikuttavat pääasiassa maksassa CYP3A4-entsyymiä kautta, joten ne voivat olla vuorovaikutuksessa CYP3A4-estäjien tai -induktoreiden kanssa. Tasojen seurantaa tarvitaan hoidon aikana. Yleisimmät haittavaikutukset ovat infektioiden lisääntyminen, stomatiitti, hyperlipidemia, hyperglykemia, turvotus sekä non-infectious pneumonitis. Parantuminen voi viivästyä haavojen paranemisen aikana.