induktoreiden

Induktori, joka tunnetaan myös nimellä kelan tai kuristimen, on passiivinen elektroninen komponentti, joka varastoi energiaa magneettikenttään, kun sen läpi kulkee sähkövirta. Se koostuu yleensä eristetystä johtimesta, joka on kierretty kelaksi. Induktanssi, mitattuna Henryinä (H), on mitta induktorin kyvystä vastustaa virran muutoksia. Kun virta muuttuu induktorin läpi, se indusoi vastakkaista jännitettä, joka vastustaa tätä muutosta. Tämä ilmiö tunnetaan itseinduktiona.

Induktorit ovat keskeisiä useissa elektronisissa sovelluksissa. Niitä käytetään suodattimina tehoelektroniikassa, muuntajina ja oskillaattoreina radiotaajuuspiireissä sekä energian varastoijina hakkurivirtalähteissä. Induktorin reaktanssi, joka on sen vastustus vaihtovirralle, kasvaa taajuuden mukana. Tätä ominaisuutta hyödynnetään esimerkiksi virta- ja jännitesuodatuksessa.

Induktorin rakenne voi vaihdella merkittävästi sovelluksesta riippuen. Ne voivat olla ilmasydämisiä, jolloin käämi on muodostettu ilman magneettista ydintä, tai ne voivat sisältää ferromagneettisia materiaaleja, kuten rautaa tai ferriittiä, ytimenä parantaakseen induktanssia. Ydinmateriaalilla on suuri vaikutus induktorin suorituskykyyn, erityisesti korkeilla taajuuksilla, joilla ytimen häviöt voivat tulla merkittäviksi. Valinta induktorin tyypin ja materiaalin välillä riippuu piirin vaatimuksista, kuten toimintataajuudesta, virrankestävyydestä ja koosta.