lääkeaineallergioiden

Lääkeaineallergia, joka tunnetaan myös lääkeallergiaksi, on immuunijärjestelmän poikkeava reaktio tiettyyn lääkkeeseen. Normaalisti immuunijärjestelmä suojaa elimistöä haitallisilta tunkeilijoilta, kuten bakteereilta ja viruksilta. Lääkeaineallergiassa elimistö virheellisesti tunnistaa lääkkeen haitalliseksi aineeksi ja käynnistää immuunivasteen. Tämä vaste voi vaihdella lievästä ihottumasta hengenvaaralliseen anafylaksiaan.

Oireet lääkeaineallergiassa ovat moninaisia ja voivat ilmetä eri tavoin. Yleisimpiä oireita ovat iho-oireet, kuten nokkosihottuma, kutina ja ihottumat. Lisäksi voi esiintyä hengitysoireita, kuten hengenahdistusta, vinkunaa ja yskää. Myös ruoansulatuskanavan oireet, kuten pahoinvointi ja ripuli, ovat mahdollisia. Vakavimmissa tapauksissa voi kehittyä anafylaksia, joka on nopeasti etenevä ja hengenvaarallinen allerginen reaktio.

Lääkeaineallergian diagnosointi perustuu potilaan oireiden ja sairaushistorian selvittämiseen. Lääkärin kanssa käydään läpi, mitä lääkkeitä on käytetty ja milloin oireet ovat alkaneet. Tarvittaessa voidaan tehdä allergia- eli ihotestejä, joissa ihoon pistetään hyvin pieni määrä epäiltyä lääkeainetta. Näiden testien avulla voidaan selvittää, aiheuttaako kyseinen lääke todella allergisen reaktion.

Hoidon kulmakivi lääkeaineallergiassa on oireita aiheuttavan lääkkeen välttäminen. Jos lääke on välttämätön, lääkäri voi harkita desensibilisaatiohoitoa, jossa lääkkeen käyttö aloitetaan hyvin pienellä annoksella ja annosta nostetaan vähitellen siedettävälle tasolle. Lisäksi oireiden lievittämiseen voidaan käyttää antihistamiineja tai kortikosteroideja. Vakavissa reaktioissa, kuten anafylaksiassa, tarvitaan välitöntä lääketieteellistä hoitoa, johon kuuluu yleensä adrenaliinin antaminen.