lämpötilavaatimus

Lämpötilavaatimus on käsite, jota käytetään biologiassa, maataloudessa ja bioteknologiassa. Se kuvaa lämpötilojen vaihtelun vaikutusta siihen, miten jokin elin, eliöryhmä, prosessi tai tuote toimii. Tyypillisesti puhutaan minimi-, optimi- ja maksimilämpötilasta, jotka määrittelevät sen lämpötila-alueen, jolla toiminta on mahdollista tai tehokasta.

Minimi- ja maksimilämpötila ovat alin ja ylin lämpötila, joilla elintoiminta tai prosessi säilyy toimivana. Alle tai yli näiden rajojen aktiviteetit hidastuvat, prosessit pysähtyvät ja solut saattavat kuolla tai entsyymit menettävät vakauden. Optimaalinen lämpötila on asetus, jossa toiminta on nopeinta tai tuotanto paras.

Lämpötilavaatimus voidaan luokitella organismien mukaan. Tyypillisiä ryhmiä ovat psykofiliset, mesofiilit ja termofiilit, jotka viihtyvät eri lämpötiloissa. Psykofiliset sietävät alhaisempia lämpötiloja, mesofiilit maltillisia ja termofiilit korkeita lämpötiloja. Yleiset, kuitenkin lajihaarukohtaiset vaihtelut voivat olla suuret, joten yksilöllinen tuntemus on tärkeää.

Käytännössä lämpötilavaatimus ohjaa viljelyä, varastointia ja bioteknologian prosesseja sekä elintarvikkeiden säilyvyyttä. Se vaikuttaa kasvien kasvunopeuteen ja satoon sekä mikrobiyhteisöjen koostumukseen ja toimintaan.

Mittaus ja arviointi tehdään kokeellisesti mittaamalla vasteita useissa lämpötiloissa, piirtämällä kasvukäyriä ja määrittämällä minimi-, maksim- ja optimi-arvot. Lämpötilavaatimus on siten keskeinen tekijä sekä luonnonilmiöiden että ihmistoiminnan ennustamisessa ja suunnittelussa.