lämpötilamittausanturista

Lämpötilamittausanturi, eli lämpötila-anturi, on laite, joka muuntaa lämpötilan fyysisen ilmiön sähköiseksi signaaliksi. Tämä signaali voidaan sitten lukea ja tulkita lämpötilan mittaamiseksi. Lämpötila-antureita on useita erilaisia, ja niiden toimintaperiaatteet vaihtelevat. Yleisimpiä tyyppejä ovat termistorit, termoparit, RTD-anturit (resistanssilämpötilailmaisimet) ja puolijohdelämpötila-anturit.

Termistorit ovat vastuksia, joiden resistanssi muuttuu merkittävästi lämpötilan funktiona. Ne ovat usein edullisia ja herkkiä, mutta niiden tarkkuus voi vaihdella ja ne eivät sovellu äärimmäisiin lämpötiloihin. Termoparit koostuvat kahdesta erilaisesta metallijohtimesta, jotka on yhdistetty toisiinsa toisessa päässä. Kun liitoskohdan lämpötila muuttuu, syntyy pieni jännite, jonka suuruus on verrannollinen lämpötilaeroon. Termoparit ovat kestäviä ja soveltuvat laajalle lämpötila-alueelle.

RTD-anturit perustuvat metallien, kuten platinan tai kuparin, resistanssin kasvuun lämpötilan noustessa. Ne ovat yleensä tarkkoja ja stabiileja, mutta kalliimpia kuin termistorit. Puolijohdelämpötila-anturit, kuten IC-anturit, käyttävät puolijohdemateriaalin sähköisten ominaisuuksien lämpötilariippuvuutta. Ne ovat usein pienikokoisia ja helppoja integroida muihin elektronisiin piireihin.

Lämpötila-antureita käytetään lukuisissa sovelluksissa, kuten teollisuusprosesseissa, lääketieteellisissä laitteissa, kotitalouslaitteissa, ajoneuvoissa ja säähavainnoinnissa. Niiden valinta riippuu vaaditusta tarkkuudesta, lämpötila-alueesta, vasteajasta ja kustannuksista. Anturin oikea kalibrointi on olennaista luotettavien mittaustulosten varmistamiseksi.