lämpösäteilijöissä

Lämpösäteilijä on laite tai komponentti, joka muuntaa sähköenergian lämpöenergiaksi ja säteilee sen ympäröivään tilaan. Lämpösäteilijöitä käytetään sekä kotitalouksissa että teollisuudessa, usein lämmönlähteenä tai osana suurempaa lämpötilan hallintajärjestelmää. Säteilylämpöä voidaan tuottaa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, joista yleisimmät ovat resistiiviset lämmityselementit ja infrapunaemitters.

Resistiiviset lämmityselementit koostuvat usein kieraistuista tai puolijohtavista johtimista, kuten nikkeli-kromi- tai kanthal-alloys, jotka kuumentuvat sähkövirran vaikutuksesta. Ne ovat edullisia, helppoja ohjata ja niitä käytetään yleisesti sähkölämmittimissä sekä kuumennusprosesseissa. Resistatiiviset elementit voivat olla suoraan kontaktissa ilmanpuhdistimissa sekä integroituna erilaisiin lämmityspaneeleihin.

Infrapunaemittersit ovat eräänlaisia lämpösäteilijöitä, jotka tuottavat pääosin infrapunasäteilyä, mikä mahdollistaa nopean ja tehokkaan lämmön siirron kohteeseen ilman suurta konduktio- tai convection-virtausta. Tyypillisiä materiaaleja ovat kvartsilinjat, tungsten- ja hiilikerrokset sekä keraamiset tai hiilikomponentit. IR-lämmittimiä käytetään esimerkiksi kuivaukseen, pintakäsittelyyn sekä tilojen välittömään lämmitykseen.

Suunnittelussa huomioidaan lämpötilanhallinta, emissiviteetti, turvallisuus ja energiatehokkuus. Sijoituspaikalla sekä säteilyn suuntaamisella on merkittävä vaikutus tehon hyödyntämiseen. Lämpösäteilijöissä käytetyt materiaalit ja rakenne vaihtelevat sovelluksen mukaan, mutta perusperiaatteena on muuntaa sähkö energiaa ja siirtää lämpöä mahdollisimman tehokkaasti.