lämpöpumpputeknologiat

Lämpöpumpputeknologiat ovat lämmitys-, jäähdytys- ja käyttövesijärjestelmiä, jotka siirtävät lämpöä matalammasta lämpötilasta korkeampaan käyttämällä kylmäainekiertoa. Käytännössä ne siirtävät lämpöä ulkoilmasta tai muista rakenteista rakennukseen tai päinvastoin. Lämpöpumpun COP-arvo kuvaa tuotetun lämmön määrää suhteessa käytettyyn sähköenergiaan; korkeampi COP tarkoittaa suurempaa energiatehokkuutta. COP-arvot vaihtelevat järjestelmästä ja ulkolämpötilasta riippuen, tyypillisesti noin 2,5–5.

Tyypit: Ilmalämpöpumput (air-source) siirtävät lämpöä ulkoilmasta sisälle ja niitä on sekä lämmitykseen että jäähdytykseen. Maalämpöpumput (geothermal/ground-source) hyödyntävät maaperän vakaata lämpötilaa ja tarjoavat usein korkean ja tasaisen tehon ympäri vuoden. Vesilämpöpumput käyttävät veden lämpöä lähteenä ja soveltuvat alueellisesti. Nykyjärjestelmät hyödyntävät yleensä invertteriohjattua kompressoria, jolla tehoa säädetään kysynnän mukaan.

Toiminta ja komponentit: Järjestelmä koostuu höyrystimestä, lauhduttimesta, kompressorista sekä venttiileistä ja ohjauksesta. Höyrystimessä lämpö otetaan vastaan, lauhduttimessa lämpö luovutetaan rakennukseen, ja kiertoa tehostaa kompressori. Invertteritekniikka mahdollistaa säännölliset tehojen muutokset, mikä parantaa energiatehokkuutta. Lämpöpumput voivat tuottaa sekä tilan lämmityksen että jäähdytystä sekä käyttöveden lämpöä.

Ympäristö ja valinta: Päästöjen kannalta lämpöpumput voivat pienentää fossiilisten polttoaineiden tarvetta, kun sähkö on tuotettu puhtaasti. Kylmäaineiden ympäristövaikutukset otetaan huomioon, ja EU:n F-gas -määräykset ohjaavat käytettyjä kylmäaineita sekä suuntaavat kohti ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Asennus-, tilamuutokset ja rakennuksen eristys vaikuttavat järjestelmän kokonaishyötyyn.

---