lämpöhäviöiden

Lämpöhäviöiden käsite kuvaa energian menettämistä, kun lämpö siirtyy kohteesta ympäristöön. Niillä on keskeinen vaikutus energian kokonaiskäyttöön ja kustannuksiin sekä rakennusten että teknisten järjestelmien suunnittelussa ja käytössä.

Rakennuksissa suurin osa häviöistä syntyy rakennusosien läpi sekä ilmanvaihdon ja ilmavuotojen seurauksena. Konduktio, konvektio ja säteily yhdessä sekä termiset sillat heikentävät eristyskykyä. Ikkunat ja ovet sekä epätiiviys voivat merkittävästi lisätä lämpövuotoja erityisesti kylmillä kausilla. Tehokas lämmitys vaatii sekä riittävää eristystä että ilmanpitävyyttä sekä mahdollisesti sähkölämmityksen sijaan energiatehokkaampia ratkaisuja.

Teknisissä järjestelmissä lämpöhäviöt ilmenevät esimerkiksi johtimien resistanssihäviöissä (I^2R), prosessien häviöissä sekä poistohäviöissä, kun käytössä oleva lämpö karkaa järjestelmästä ympäristöön. Myös lämpötilan ero prosessin sisällä voi aiheuttaa lisähäviöitä.

Lämpöhäviöiden mittaus ja laskenta perustuvat lämpövuotojen arviointiin; tavallinen laskentamenetelmä on Q̇ = U·A·ΔT, jossa U-arvo kuvaa materiaalin tai rakenteen lämmönläpäisyä, A on alue ja ΔT lämpötilaparannus. Lisäksi rakennusten käytännön energiatehokkuutta seurataan ympärivuotisesti.

Vähentäminen voidaan toteuttaa parantamalla eristystä, tiivistämällä ilmatiiviys, korjaamalla termiset sillat, käyttämällä lämmön talteenottoa sekä valitsemalla energiatehokkuutta parantavia laitteita ja järjestelmiä. Lämpöhäviöiden hallinta parantaa energiatehokkuutta, pienentää kustannuksia ja pienentää hiilidioksidipäästöjä.