lähdönohjaus

Lähtönohjaus on ohjausjärjestelmä ja siihen liittyvä prosessi, jonka tarkoituksena on määrittää ja toteuttaa laukaisualuksen (lähdö) lentorata sekä hallita sen asento ja nopeus liftoffista kohti suunniteltua päätepistettä, kuten kiertorataa. Se on osa laajempaa lentotieto- ja ohjausjärjestelmää (guidance, navigation and control, GNC), jonka tavoitteena on turvallinen ja toteutettavissa oleva vaatimustenmukainen lennonjohto.

Lähtönohjauksessa keskeistä on reitin suunnittelu ja sen toteuttaminen reaaliajassa. Tämä sisältää laukaisualuksen ohjausstrategian, jolla valitaan tarvittavat toimenpiteet, kuten suuntien ja kampimaratonin säätö sekä reitille asetettujen esteiden ja toleranssien noudattaminen. Usein käytetään sekä ennalta laadittuja referenssikäyriä että dynaamista optimointia, jotta lennon aikana voidaan sopeutua muuttuvaan ympäristöön ja rajoituksiin.

Järjestelmä koostuu ohjausyksiköistä, navigoijista ja kontrollista sekä niihin liittyvistä anturi- ja tietojärjestelmistä. Ohjauslaitteet voivat sisältää moottorien suuntaamisen (thrust vectoring), nokkien tai ilmanvastuksen hallinnan sekä polttoaineen määrän säätämisen. Lennon aikana suoritetaan jatkuva tilan arviointi (asento, nopeus, korkeus) ja verrataan sitä referenssiaikatauluun, minkä perusteella tehdään korjausliikkeet.

Sensorit ja tiedonvälitys ovat keskeisiä: inertiaalipenkki (IMU), GPS tai muut navigaatiojärjestelmät sekä maalivaara- ja maahuollon tiedot. Näiden avulla voidaan laskea tarkka tila ja toteuttaa ohjauskomennot luotettavasti ja turvallisesti, sekä toteuttaa mahdolliset hätö- tai aborttitoimenpiteet.

Lähtönohjausta käytetään avaruuslennöissä, maanpaineisten laukaisujen suunnittelussa ja muissa korkeateknisissä siirroissaan, joissa tarkka ja luotettava lentoradanhallinta on kriittistä. Merkittäviä ovat myös standardit ja turvallisuusprotokollat, jotka varmistavat reagoinnin poikkeamiin ja operatiiviset rajat.