lyhytkasvu

Lyhytkasvu tarkoittaa tilaa, jossa henkilön pituus on tilastollisesti alle kahden standardipoikkeaman (SD) alapuolella ikä- ja sukupuolensa vertailuarvoista. Se ei itsessään ole sairaus, vaan oire tai ominaisuus, joka voi johtua useista eri syistä. Osa lyhytkasvuisista on perinteisesti pienikokoisia geeniperimän vuoksi, kun taas toiset ovat saattaneet kokea kasvua hidastavan sairauden varhaisessa vaiheessa.

Lyhytkasvun taustatekijät ja syyt jaetaan usein fysiologisiin ja patologisiin. Fysiologisia syitä ovat familial short stature (perimäisesti lyhyet vanhemmat, mutta normaalipainoiset ja proportionaliset lapset) sekä constitutional growth delay (kasvun viivästyminen, jossa kasvupotentiaali palautuu myöhemmin). Patologisia syitä ovat kasvuhormonin puutos ja muut endokriiniset sairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, krooninen sairaus tai tulehduksellinen suolistosairaus, ravitsemukselliset puutteet sekä skeletin kehityksen häiriöt kuten skeletaalidysplasiat. Erityisiä geneettisiä tai monogeenisiä oireyhtymiä ovat esimerkiksi Turnerin syndrooma, Noonanin syndrooma, achondroplasia ja hypochondroplasia. Ravitsemukselliset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat myös vaikuttaa pituuskasvuun.

Diagnoosi perustuu huolelliseen kliiniseen arvioon ja pituuden seurantaan sekä kasvukäyrien tulkintaan. Tutkimuksiin kuuluu potilaan ja perheen kasvu- ja sairaushistoria, fyysinen tutkimus, kasvunopeuden määrittäminen sekä luuston kypsyyden arviointi (kädellä ranteesta radiologinen kuvaus). Tutkittavia labouratutkimuksia voivat olla kilpirauhashormonit, keliakian seulonta, IGF-1-tasot sekä tarvittaessa kasvuhormonin stimulaatiotestit ja geneettiset tutkimukset, jos oireyhtymä tai syy epäillään.

Hoito riippuu syystä. Peruslääketieteellinen hoito keskittyy taustalla olevan sairauden hoitoon, ravitsemukseen ja yleisen hyvinvoinnin tukemiseen. Kasvuhormoniterapiaa voidaan harkita tiettyjen diagnoosien, kuten kasvuhormonipuutoksen tai Turnerin oireyhtymän, yhteydessä, mutta se ei sovi kaikille. Potilaan ja perheen tukeminen sekä moniammatillinen hoito ovat keskeisiä.

Ennuste ja esiintyvyys vaihtelevat syystä riippuen. Osa lyhytkasvuisista saavuttaa normaalia suuremman lopullisen pituuden hoitojen avulla, toiset pysyvät lyhyinä. Psykososiaalinen tuki ja tiedotus ovat tärkeitä osia hoitoa.