lupusissa

Lupus, eli systeeminen lupus erythematosus (SLE), on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia kudoksia vastaan. Lupus ilmenee monin tavoin, ja oireet vaihtelevat henkilöstä toiseen. Yleisimpiä ovat pitkäkestoinen väsymys, niveltulehdukset ja -arkuus, ihottuma sekä suun haavaumat. SLE voi vaikuttaa munuaisiin, sydämeen, keuhkoihin sekä hermostoon, ja oireet voivat ilmaantua ja aaltoilla.

Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin, laboratorioarvoihin ja taudin kriteerien kokonaisuuteen. Tyypillisiä löydöksiä ovat positiiviset ANA- ja anti-dsDNA -vasta-aineet sekä munuaisten toimintaa kuvasivat kokeet. Diagnoosi tehdään yhdessä potilaan oireiden ja laboratorion tulosten perusteella, eikä yhtä testiä pidetä riittävänä todisteena.

Hoito on yksilöllistä ja keskittyy taudin aktiivisuuden hallintaan sekä elimivaurioiden ehkäisyyn. Yleisiä hoitomuotoja ovat ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet niveloireihin, hydroksiklorokiini ihon ja sisäelinten tulehdusten hallintaan sekä tarvittaessa kortikosteroidit ja immunosuppressiiviset lääkeet kuten mykofenolihappo, azatiopriini tai syklofosfamidi. Biologiset lääkkeet, esimerkiksi belimumab, voivat olla vaihtoehto joillakin potilailla. Raskauden suunnittelussa ja raskauden aikana hoitoa harkitaan erityisesti, ja monille suositellaan hydroksiklorokiinia. Säännöllinen seuranta ja välitön hoitohälytyksen ymmärrys ovat tärkeitä.

Elämä lupusissa voi olla haastavaa, mutta oikea hoito ja säännöllinen seuranta parantavat ennustetta. Monet elävät normaalia tai lähellä normaalia elämää pitkäaikaishoidon avulla. Ennaltaehkäisyyn kuuluu aurinkosuoja, kuten aurinkovoide ja suojavaatteet, terveelliset elämäntavat ja tarvittavat rokotukset.