lupiinikasveista

Lupiinikasvit, Lupinus-suku, kuuluu papukasvien heimoon (Fabaceae). Ne muodostavat sekä koriste- että viljelykasvi- ja villikasvivaihtoehtoja. Yleisimmät tunnusmerkit ovat kukinnot, jotka muodostuvat pitkiin terttuina tai piikeinä, sekä kämmenittäin jaetut lehdet, joilla on yleensä 5–9 lehdenlohkoa. Kukkien väri vaihtelee sinisestä, violetista ja valkoiseen, joskus keltaiseenkin.

Lupiinien lajeja on lukuisia; niistä suurin osa on Pohjois-Amerikassa ja Andeilla kotoisin, mutta niitä kasvatetaan ja esiintyy luonnonvaraisina myös muualla, mukaan lukien Euroopassa ja Välimeren alueella. Lajit voivat olla yksivuotisia, kaksivuotisia tai perennaalisia, ja ne sopeutuvat sekä aroihin että viljelymaisemiin.

Kasvu ja ekologia: Lupiinikasvit ovat pääasiassa aurinkoa suosivia ja hyvin vettä niukahkoja jätäviä kasveja, joilla on kyky sitoa typpeä juuristonsa nokillisten bakteerien avulla. Tämä tekee niistä hyödyllisiä viherryttämisen tai maanparannuksen kannalta. Maaperän olosuhteet sekä hyvä vedenpoisto tukevat niiden kehitystä.

Käyttötarkoitukset: Monia lajeja viljellään koristekasveina puutarhoissa ja julkisissa istutuksissa. Joillakin lajeilla on taloudellista käyttöä – esimerkiksi joidenkin siementen on perinteisesti annettu sekä ihmis- että eläinruuaksi, kun viljelylajin myrkylliset alkaloidipitoisuudet on vähennetty tai poistettu. On huomioitava, että lupiinikasveissa esiintyy quinolizidin alkaloideja, jotka voivat olla myrkyllisiä nautalle ja ihmisille, jos kasvin eri osia nautitaan suuria määriä.

Levinneisyys ja hallinta: Joidenkin lajien on todettu leviävän herkästi rehevöityneisiin tai herkästi muuttuviin elinympäristöihin. Hallinnassa käytetään yleisesti perinteisiä rikkakasvien torjuntamenetelmiä sekä niittoa tai maanpinnan hallintaa, jotta siementuotanto ja leviämisen riski minimoidaan.