luottorajaa

Luottorajaa, tai luottoraja, on lainanantajan asettama enimmäissumma, jonka asiakkaalla on käytettävissään luotto- tai tililuotton puitteissa. Se on yleinen osa sekä kuluttajille että yrityksille suunnattuja luottojärjestelyjä, kuten luottolimiittejä ja tililuottoja, sekä joissain tapauksissa myös luottokortteja.

Toimintaperiaate on seuraava: sopimus määrittelee, kuinka paljon voidaan nostaa ja millaisin ehdoin. Käytetty summa vähentää käytettävissä olevaa rajaa, ja takaisinmaksulla rajaa palautuu. Korko ja mahdolliset palkkiot määräytyvät sopimuksen mukaan; usein korko koskee vain nostettua summaa. Joissain järjestelyissä on kiinteä kuukausikorko, toisissa vaihtuva korko. Maksuaikataulut vaihtelevat; joissakin tapauksissa on pakollinen vähimmäismaksu tai huojennusmahdollisuuksia.

Tyyppejä on useita. Kiinteä tililimiitti ja tililuotto antavat jatkuvan, nostettavan kredittirajan käyttäjälle. Kiertävä luotto, kuten luottokorttiin liittyvä luotto, antaa mahdollisuuden käyttää ja maksaa luottoa useaan otteeseen saman laskutusjakson aikana. Käytännössä luottorajaa käytetään sekä arjen rahankäytössä että yritysten kassavirran tasapainottamisessa.

Hinta ja riskit muodostuvat korkojen, kulujen ja mahdollisten nostopalkkioiden summasta. Korkea luottoraja voi lisätä velkaantumisriskiä ja vaikuttaa luottokelpoisuuteen, jos sitä käytetään hallitsemattomasti. Luoton saaminen ja käyttö ovat usein sovittuja ehtoja ja edellyttävät luotettavaa takaisinmaksukykyä.

Regulaatio: Suomessa luottoja ja niihin liittyvät sopimukset ovat osittain Finanssivalvonnan valvonnan ja kuluttajansuojalain alaisia. Lainaehtojen on oltava selkeitä ja asiakkaalle kohtuullisia, ja tarjolla on tiedonanto- sekä vastuullisen luotonannon määräyksiä.