loppusijoituksessa

Loppusijoitus tarkoittaa pysyvää jätteen eristämistä biosfääristä sijoittamalla se geologisesti vakaaseen kohteeseen maan alle tai muuten eristettyyn ympäristöön. Tavoitteena on estää tai minimoida jätteestä aiheutuva riski ihmisille ja ympäristölle useiden tuhansien vuosien ajanjaksolla.

Loppusijoitus liittyy erityisesti pitkäikäiseen haitta-ainejätteeseen, kuten radioaktiiviseen jätteeseen, sekä joissakin tapauksissa muihin pitkäikäisiin teollisuusjätteisiin, jotka eivät sovellu lyhytaikaiseen varastointiin. Tällainen ratkaisu vaatii pitkän aikavälin turvallisuusnäkökulman huomioon ottamista ja kontinuitiivista seurantaa.

Perusperiaatteena on useiden esteiden järjestelmä: sekä keinotekoisia että geologisia, jotka yhdessä rajoittavat jätteen vapautumista. Esteet suunnitellaan hidastamaan veden liikkumista, estämään aineiden kulkeutumista ja suojaamaan jätteen ympäristöä pitkien aikojen yli. Turvallisuusarviot ja riskien hallinta ovat keskeisiä koko prosessin ajan.

Prosessi etenee jätteen ominaisuuksien määrittelystä vaihto-, tutkimus- ja tapauskohtaisiin vaihtoehtoihin, geologisen loppusijoituspaikan valintaan, suunnitteluun, rakentamiseen, paikoille sijoittamiseen sekä lopulliseen sulkuun ja jälkivalvontaan. Kansainvälinen käytäntö korostaa moniesteisyyden sekä pitkäaikaisen seurannan merkitystä.

Esimerkkinä voidaan mainita Suomi, jossa edistyneen suunnittelun kohteena on syvä geologinen loppusijoitus ydinjätteelle Onkalossa Eurajoen kunnassa Olkiluodon ydinvoimalaitosten yhteydessä. Jätekappaleiden sijoitus suunnitellaan kuparisäiliöihin ja bentoniittieristeiden ympärille.

Haasteisiin kuuluvat kustannukset, aikataulut, luotettavien pitkän aikavälin turvamallien tarve sekä yhteiskunnallinen luottamus ja hyväksyntä. Kansainvälinen viitekehys IAEA:n, OECD/NEA:n sekä EU:n turvallisuus- ja ympäristövaatimukset ohjaa menettelyjä ja standardeja.