litteroinnissa

Litteroinnissa tarkoitetaan jätteen tahatonta tai tarkoituksellista heittämistä julkisille tai muille yleisesti käytetyille alueille ilman asianmukaista jätteenkäsittelyä. Tekojen kohteena ovat usein kadut, puistot, rannat sekä vesistöjen läheisyydet. Litterointi heikentää ympäristön viihtyisyyttä, voi aiheuttaa turvallisuusriskejä ja lisätä kunnossapitoa sekä jätehuoltoon liittyviä kustannuksia.

Litteroinnin ilmenemismuodot ovat moninaisia. Yleisimmiksi muodostuvat tupakantumpit, muovipakkaukset, ruokajätteet ja purukumi, mutta myös pienet esineet kuten pullonpalat tai paperit voivat päätyä luontoon tuulen tai ihmisen toiminnan mukana. Erityisen alttiita ovat julkiset paikat sekä betonieurakat, joissa roskat voivat kertyä ja joutua vesistöihin.

Lainsäädäntö ja seuraamukset vaihtelevat maittain ja alueittain. Useimmissa oikeusjärjestyksissä litterointi on kiellettyä ja rangaistuksena voidaan määrätä sakkoja tai muita seuraamuksia. Valvonta ja seuraamusten toteuttaminen perustuvat usein paikallisiin yleisen järjestyksen ja ympäristönsuojelun säädöksiin sekä poliisin tai ympäristöviranomaisten toimivaltuuksiin.

Ympäristövaikutusten sekä taloudellisen kuormituksen vuoksi litterointi on yleisesti torjuttua. Roiskeet voivat kulkeutua vesistöihin, vaurioittaa eliöitä ja heikentää yleistä siisteyttä sekä kaupungin imagoa. Lisäksi roskien puhdistaminen voi velvoittaa kunnille merkittäviä resursseja.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat infrastruktuuriin, valistukseen ja käyttäytymisen muutokseen. Riittävästi sijoitetut jäte- ja kierrätyspisteet, säännöllinen siivous, koulut ja kampanjat sekä yllytyksen estävät toiminnat, kuten vakuutus- ja rangaistuskeinot, vähentävät litterointia. Yhteisölliset siivoustapahtumat sekä muovien ja tupakointituotteiden hallinta voivat tukea pitkäjänteistä muutosta.