lisäyspolymerointiin

Lisäyspolymerointi on polimerointiprosessi, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa kasvavaksi ketjuksi lisäämällä toisiinsa ilman sivutuotteiden muodostumista. Tämä on yleisin muoto alkenien polymeroinnissa ja kuuluu ketjumäiseen (chain-growth) polymerointiin. Esimerkkejä monomeereista ovat styreeni, vinylkloridi ja akrylaatit, joista syntyvät polymeerit kuten polystyreeni, polyvinyylikloridi (PVC) ja monet akrylaatit.

Prosessi etenee kolmessa päävaiheessa: aloitus (initiation), kasvatus (propagation) ja päättäminen (termination). Aloitus muodostaa aktiivisen reaktiivisen pään, joka voi olla radikaali, kationi tai anioni. Propagation-vaiheessa tämä pää liittyy jatkuvasti uuteen monomeeriin ja ketju kasvaa. Päättäminen lopettaa ketjun kasvun, esimerkiksi yhdistymällä kahdesta ketjusta tai hajoamalla. Joissakin järjestelmissä, erityisesti elävässä polymeroinnissa, päättäminen voidaan minimoida, jolloin ketjut kasvavat kontrolloidusti.

Lisäyspolymerointia käytetään laajasti sekä kotimaassa että teollisuudessa muovien valmistuksessa. Esimerkkejä ovat polyeteeni, polystyreeni ja polyvinyylikloridi sekä copolymeerit, joissa käytetään useampia monomeereja. Reaktiokriteerit kuten lämpötila, paine ja initiatorityyppi sekä monomeerien reaktiivisuus vaikuttavat lopullisiin ominaisuuksiin, kuten molekyylipainoon, jäykkyyteen ja lämpötilan kestävyyteen. Copolymerointi mahdollistaa räätälöityjen ominaisuuksien saavuttamisen, kuten parempi iskunkestävyys tai lämmönkesto.