Lisäyspolymerointia

Lisäyspolymerointia (engl. *addition polymerization*) on yksi polymeerejä valmistavista kemiallisista prosesseista, jossa monomeerimolekyylejä yhdistyy ketjuun ilman, että muodostuu sivutuotteita, kuten vettä tai alkoholia. Prosessi perustuu monomeerien kaksoissidosten tai renkaiden avautumiseen, jolloin muodostuu pitkiä makromolekyylejä. Lisäyspolymerointi on tyypillistä esimerkiksi eteenistä, propyleenistä ja styreenistä valmistettaville polymeereille, kuten polyeteenille, polypropyleenille ja polystyreenille.

Prosessin perusmekanismi koostuu kolmesta vaiheesta: initiaatiosta, kasvusta ja lopettamisesta. Initiaatio alkaa reaktion aloittajalla, kuten peroksidilla tai UV-säteilyllä, joka tuottaa vapaata radikaalia tai ionia. Kasvuvaiheessa radikaali tai ioni reagoi monomeerin kaksoissidoksen kanssa, jolloin muodostuu uusi aktiivinen keskus, joka jatkaa ketjun kasvattamista monomeerien lisääntyessä. Lopettaminen tapahtuu, kun kaksi aktiivista keskusta kohtaa ja neutraloi toisiaan, tai kun reaktio loppuu muulla tavalla, kuten hapettumisella.

Lisäyspolymerointi tapahtuu yleensä homogeenisesti liuoksessa, suspensiossa tai massassa, ja sen nopeus riippuu monista tekijöistä, kuten lämpötilasta, monomeerin pitoisuudesta ja aloitusaineen määrästä. Prosessi on herkkä hapelle ja muille epäpuhtauksille, jotka voivat hidastaa tai vääristää ketjun kasvua. Lisäyspolymerointia käytetään laajalti muoviteollisuudessa, koska se mahdollistaa suuren molekyylipainon polymeerien valmistamisen tehokkaasti ja taloudellisesti.