lisävoimat

Lisävoimat on termi, jolla kuvataan voimia, jotka vaikuttavat kappaleeseen tai järjestelmään päävoimien lisäksi. Ne voivat olla ulkoisia, esimerkiksi ympäristöstä tulevia voimia, tai sisäisiä, kuten rakenteen tai kosketuksen aiheuttamia voimia. Lisävoimien käsite käytetään laajalti fysiikassa, mekaniikassa ja tekniikassa kuvaamaan järjestelmän liikkeeseen ja tukikohtiin vaikuttavia tekijöitä, joita ei pidetä pääasiallisena ajovoimana.

Mekaniikassa lisävoimia lisätään Newtonin liikeyhtälöihin kokonaisvoiman määrittämiseksi. Esimerkkejä lisävoimista ovat ilmanvastus, kitka, magneettikentän tai sähkökentän aiheuttamat voimat sekä muut ympäristön vuorovaikutukset. Lisävoimat voivat olla sekä jatkuvia että tilapäisiä, ja ne voivat muuttaa kiihtyvyyden suuntaa tai suuruutta riippuen järjestelmän tilanteesta.

Rakenteiden ja rakennelmien analyysissa lisävoimat voivat tarkoittaa ulkoisia kuormia, kuten tuulen aiheuttamaa voimaa tai maanjäristyksen aikana rakenteeseen kohdistuvia impulsseja. Myös dynaamiset lisävoimat, kuten liikkuvien osien aiheuttamat voimat tai heilunta, voivat muodostaa olennaisen osan suunnittelun kuormitusta.

Mitoituksessa ja simuloinnissa lisävoimat huomioidaan turvallisuuden, luotettavuuden ja suorituskyvyn varmistamiseksi. Määritellut lisävoimat sekä niiden suuruusarvot ja suunta ovat keskeisiä tekijöitä mallinnuksessa sekä kokeellisesti että numeerisesti.

Lisävoimat – termi, joita käytetään eri aloilla kuten fysiikka, tekninen laskenta ja rakennesuunnittelu – viittaa kaikkiin voimiin, jotka vaikuttavat järjestelmään pääpainoarvon lisäksi. Katso myös voima, dynamiikka, kuormitus.