lisälogiikoista

Lisälogiikka tarkoittaa logiikkajärjestelmiä, jotka laajentavat tai muuttavat peruslogiikan sääntöjä ja semantiikkaa. Ne voivat laajentaa syntaksiin uusia yhteyksiä tai säännöt, tai muuttaa, miten lauseiden totuusarvot määritellään. Tällaiset järjestelmät kuvailevat päättelytilanteita, joita peruslogiikka ei tavoita, kuten epävarmuutta, aikaa, normatiivisuutta tai moniarvoisuutta.

Yleisimmät lisälogiikat ovat modaaliset logiikat (välttämättömyys ja mahdollisuus), aikalogiikat (aika ja muutos), sekä moniarvoiset ja parakonsistentit logiikat sekä relevanssi- ja muut erityisalat kuten intuitionistinen logiikka, fuzzy- ja probabilistiset logiikat. Semantiikassa ne voivat käyttää Kripke-malleja modaalisissa ja aikalogiikoissa; moniarvoisissa ja parakonsistenttilogiikoissa usein algebrallisia semantiikkoja tai muita totuusarvoluokkien malleja. Syntaktisesti lisälogiikat voivat rakentua laajennetuista Hilbert-säännöistä, luonnollisen päättelyn järjestelmistä tai sequenttitekniikoista.

Lisälogiikan tutkimus käsittelee johdonmukaisuuden, täydellisyys- ja pääteltävyysominaisuuksia sekä käytännön sovelluksiaan. Sitä sovelletaan filosofiassa, kielitieteessä, ohjelmisto- ja tekoälytutkimuksessa sekä muiden järjestelmien analyysissä.