lisäkeinon

Lisäkeino on suomenkielinen termi, joka viittaa lisä- tai täydentävään instrumenttiin, jolla pyritään saavuttamaan jokin tavoite silloin, kun päävälineet eivät riitä tai tarvitaan nopea reagointi. Sana muodostuu sanoista lisä (additional) ja keino (instrumentti tai väline). Lisäkeinot voivat esiintyä julkisessa hallinnossa, talouspolitiikassa, rahoituksessa sekä oikeudellisissa yhteyksissä.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa julkinen hallinto, talouspolitiikka, rahoitus ja lainsäädäntö. Lisäkeinot voivat olla tilapäisiä, tarkasti kohdennettuja tai joustavia. Ne voivat myös olla valtuutettuja lainsäädännön tai budjetin puitteissa sekä edellyttää hallituksen tai muun päätöksentekijän hyväksyntää.

Esimerkkejä lisäkeinosta ovat tilapäiset tukimuodot, verovähennykset tai verohelpotukset, sääntelyvapautukset sekä muutoksia lainsäädäntöön. Lisäksi lisäkeinot voivat sisältää ei-kivuttomia tai pehmeitä keinoja, kuten tiedotuskampanjoita, käyttäytymisen ohjaamiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä prosessimuutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa olemassa olevien politiikkojen vaikuttavuutta.

Toteutuksessa ja arvioinnissa keskitytään vaikutusten, kustannusten ja mahdollisten sivuvaikutusten arviointiin. Koska lisäkeinot voivat vaikuttaa muihin välineisiin, niiden yhteensovittaminen, oikea-aikaisuus sekä selkeät määräaikaispäätökset ovat tärkeitä politiikan koherenssin ja vastuullisuuden säilyttämiseksi.

Termi sijaitsee yleisesti hallituksen asiakirjoissa ja oikeusteksteissä, joissa se tarkoittaa keinoja, jotka täydentävät pääpolitiikan kehyksiä. Lisäkeinon käsite korostaa joustavuutta ja nopeaa reagointia sekä politiikan läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden tarvetta.