lisäkalvojen

Lisäkalvot ovat kalvoja, jotka ympäröivät jotakin rakennetta toisen, ensisijaisen kalvon lisäksi. Ne esiintyvät sekä biologisissa että teknologisissa yhteyksissä ja voivat toimia suojana, erottimina tai kontrolloidun läpäisevyyden tarjoajina. Biologiassa lisäkalvoilla viitataan usein extraembryonisiin kalvoihin, jotka ympäröivät sikiötä kehityksen aikana ja mahdollistavat nesteiden, kaasujen ja ravinteiden hallitun vaihtumisen sekä jätetuotteiden poistamisen. Tyypillisiä ovat amnionkalvo ja korionkalvo, sekä mahdolliset lisäkalvoksi katsottavat rakenteet niiden ympärillä. Näiden kalvojen rakenne ja läpäisevyys säätelevät sikiön kehitystä sekä suojaavat sitä ulkoisilta haitoilta.

Sovelluksissa lisäkalvoilla voivat olla sekä luonnollisia että keinotekoisia muotoja. Keinotekoiset lisäkalvot toimivat semi‑läpäisevinä esteinä esimerkiksi solujen erotuksessa, kudosviljelyssä ja lääketieteellisissä laitteissa. Dialyysikalvot ovat esimerkkejä keinotekoisista lisäkalvoista, joita käytetään veriseerumien puhdistuksessa ja erilaisten erottelu- sekä suodatusprosessien tukena.

Rakenne ja toiminta määräytyvät kalvon koostumuksesta, johon kuuluvat lipidi- ja proteiinikomponentit sekä mahdolliset muut makromolekyylit. Kalvojen paksuus, joustavuus ja läpäisevyys määrittävät, mitä aineita ne päästävät läpi ja miten ne rakentavat vuorovaikutussuhteita ympäristön kanssa. Lisäkalvojen tutkimus kattaa sekä biologisen merkityksen että materiaalitekniikan sovellukset, ja terminologia sekä luokittelumallit vaihtelevat kontekstin mukaan.