lisäilmaisuna

Lisäilmaisuna on suomen kielen kielitieteen termi, jolla tarkoitetaan ilmaisua tai ilmauksellista rakennetta, jonka tehtävä on tuoda lauseeseen tai puheeseen lisätietoa. Se ei ole välttämättä osa lauseen ydinkeskustelua, vaan toimii lisä- tai viittausosana, jolla viitataan johonkin liittyvään mutta ei ole välttämätön ylläpitämään pääsisällön ymmärrystä.

Lisäilmaisuna toimii usein diskurssin ilmaisijana (discourse marker) tai sivulauseen kaltaisena adjunktina. Sen tehtävä on avata tai vahvistaa puhujan viesti lisäämällä kontekstia, perusteluja tai vaihtoehtoisen näkökulman. Esimerkkejä lisäilmaisun käyttäytymisestä ovat adverbaaliset ilmaukset kuten lisäksi ja sen lisäksi, sekä johdinosat kuten muun muassa ja tässä yhteydessä. Esim: "Raportti on selkeä; lisäksi se sisältää taulukon." tai "Hän ei vain suorittanut työnsä, vaan lisäksi hän ehditti osallistua keskusteluun." Näissä tapauksissa ilmaus auttaa järjestämään puhetta ja osoittaa, että kyseessä on lisätietojen tai lisäpvien esittäminen.

Muodot ja paikat: lisäilmaisua voi esiintyä lauseen alussa, keskellä tai lopussa, usein erottuen pilkulla tai muulla välimerkkien käytöllä. Yleisiä reittejä ovat sekä yksittäiset sanat (lisäksi, lisäksi) että pidemmät ilmaukset (sen lisäksi, tätä täydentäen).

Tulkinnallinen huomio: lisäilmaisuna liittyy discours- ja tekstinrakenteellisiin tarkoituksiin eikä välttämättä muuta lauseen todellista sisältöä. Tutkimuksessa sitä tarkastellaan usein koherenssin ja argumentaation rakentajana sekä puhujan asenteen ja painotusten ilmaisijana.