lisäefektien

Lisäefektit ovat lääkkeen tai hoidon odottamattomia, usein ei-toivottuja vaikutuksia, jotka ilmenevät terapeuttisen vaikutuksen ohella. Niitä arvioidaan usein suhteessa annokseen ja käyttöaikaan, ja niille on tyypillistä vaihtelu yksilöittäin. Suomessa lisäefektit käsitetään usein sivuvaikutuksina tai haittavaikutuksina.

Yleisimmät lisäefektit liittyvät esimerkiksi ruoansulatuskanavaan, päänsärkyyn, väsymykseen, ihottumiin tai huimaukseen. Ne voivat olla annoksesta riippuvia tai idiosynkraattisia, ja niiden ilmaantuminen vaihtelee yksilöllisesti. Vakavimmat lisäefektit voivat vaatia hoidon muokkaamista tai lopettamista.

Lisäefektien syntyyn vaikuttavat lääkkeen farmakodynaaminen ja farmakokineettinen perusta, yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa sekä potilaan ominaisuudet kuten ikä, sairaudet, geneettiset tekijät ja raskaus. Taustalla voi olla sekä yleinen toleranssimuutos että harvinaisemmat, yksilölliset reaktiot.

Seurantaan kuuluu haittavaikutusten tunnistaminen, arvioiminen ja raportointi terveydenhuollon viranomaisille tai lääkeyhtiölle. Hoitoon voidaan palauttaa annosta pienentämällä, keskeyttämällä lääke tai oireenmukaisesti hoitamalla. Annan vaikutukset sekä potilaan turvallisuus että hoidon kustannustehokkuus voivat ohjata hoitopäätöksiä.

Lisäefektit vaikuttavat hoitopäätöksiin, potilaan informointiin sekä lääkkeiden turvallisuusjohtamiseen ja kliiniseen tutkimukseen. Tieto lisäefekteistä kerätään sekä kliinisistä kokeista että todellisesta käytöstä, mikä parantaa hoidon vakaata hyöty-riskisuhdetta.