lisäelementtejä

Lisäelementtejä tarkoitetaan aineita, jotka lisätään perusaineeseen tarkoituksella muuttaakseen sen ominaisuuksia. Termiä käytetään erityisesti metallurgiassa ja materiaalitekniikassa, mutta sitä sovelletaan myös muissa seos- ja kasvutekijöihin liittyvissä suunnitteluissa. Lisäelementtien pitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin pääaineen, ja niiden tavoitteena on hallita mikrorakennetta sekä makroominaisuuksia.

Metalleissa lisäelementtejä käytetään parantamaan esimerkiksi lujuutta, kovuutta, sitkeyttä, lämpötilankestoa ja korroosionkestävyyttä. Esimerkkejä: teräksissä kromi parantaa ruostumattomuutta, nikkeli lisää sitkeyttä ja kokonaislujuutta, vanadiumi ja molybdeeni kasvattavat kestävyyttä ja lujuutta. Terästen pääaineena on hiili, mutta lisäelementtien pitoisuuksia säädetään erikseen. Alumiiniseoksissa yleisiä lisäaineita ovat magnesium ja pi, jotka vaikuttavat ung miellyttävyys ja kovuus. Kupariseoksissa sinkki muodostaa brass-, tina voi puolestaan tuoda pronssia.

Prosessi lisäelementtien lisäämisessä voi tapahtua sulatuksessa, sekoittamisessa ja muokkausvaiheissa sekä myöhemmissä lämpö- ja mekaanisissa käsittelyissä. Ominaisuuksien optimoimiseksi täytyy valita oikea kokonaisuus, pitoisuudet ja käsittelymenetelmät sekä huomioida kustannukset, valmistusvaiheet ja kierrätyksen vaikutukset.

Lisäelementtejä tarkastellaan usein seoksena, jossa ne yhdessä pääaineen kanssa määrittävät lopullisen materiaalin käyttötarkoituksen ja suorituskyvyn. Lisätietoja antaa termit seos, ali- ja pääaine sekä materiaalitekniikka.

See also: seos, metallurgi, materiaalitekniikka, korroosionkesto, lämpökäsittely.