likinäköisyyteen

Likinäköisyys, tai myopia, on refraktiovirhe, jossa kaukaiset esineet näkyvät epäselvästi. Taustalla on silmän pituuden liiallinen piteneminen tai sarveiskalvon liiallinen kaarevuus, jolloin valo fokusoituu verkkokalvon etupuolelle. Myopian voimakkuus ilmoitetaan dioptereina (D); lievä noin −0,5…−3,0 D, kohtalainen −3,0…−6,0 D, korkea yli −6,0 D.

Maailmanlaajuisesti myopia on yleistynyt ja esiintyy erityisesti nuorilla sekä joissakin väestöryhmissä, kuten Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa. Oireisiin kuuluvat epäselvä kaukolin näkeminen sekä usein tarve lukea tai katsella läheltä pitkään. Oireet voivat ilmetä lapsuudessa tai nuoruudessa, ja diagnosointi tapahtuu näöntarkastuksessa, jossa mitataan näköä ja refraktiivisuutta sekä tutkitaan silmän rakenteita.

Hoito ja hallinta keskittyvät näön korjaamiseen ja etenemisen hidastamiseen. Perusmenetelmiä ovat lasit tai piilolinssit, jotka korjaavat myopian. Lapsilla etenemisen hidastamiseksi on osoitettu keinoja, kuten pienipitoisen atropiinin silmätippoja, lisääntynyt ulkona vietetty aika sekä ortho-kirurgiaa tai multifokaalisia piilolinssejä hyödyntävät lähestymistavat. Laminaarisissa aikuisissa voidaan harkita kirurgisia vaihtoehtoja, kuten LASIK, PRK tai SMILE, mutta ne eivät sovi kaikille ja niihin liittyy riskejä.

Korkea myopia lisää joitakin silmäterveyden komplikaatioiden, kuten verkkokalvon irtoamisen ja muiden verkkokalvon sairauksien riskin. Siksi säännöllinen näöntarkastus ja silmän terveyden seuranta ovat tärkeitä. Kansanterveydellisesti myopian arviointi ja hoitoon pääsy sekä varhainen puhuttelu ovat olennaisia osia näön säilyttämistä.