liikennepolttoaineita

Liikennepolttoaineita tarkoitetaan polttoaineita, joita käytetään liikenteessä, erityisesti ajoneuvojen polttomoottoreissa. Ne voivat olla nestemäisiä tai kaasumaisia sekä fossiilisia että biopohjaisia tai uusiutuviin polttoaineisiin kuuluva vaihtoehto. Liikennepolttoaineiden kehitys tähtää energiatehokkuuteen, päästöjen vähentämiseen sekä energian toimitusvarmuuden parantamiseen.

Fossiiliset liikennepolttoaineet ovat perinteisiä bensiini ja diesel sekä kaasupohjaiset vaihtoehdot, kuten LPG (autokaasu), CNG (koko nimellä kaasu), ja LNG (nesteytetty maakaasu). Biopolttoaineet tuotetaan biomassasta ja niitä ovat esimerkiksi biodiesel (FAME/RME), bioetanoli (kuten E10, E85) sekä biokaasu (bio-CNG). Lisäksi uusiutuvan dieselin tyyppinen HVO (hydrotolattu kasviöljy) voi korvata perinteisiä dieselpolttoaineita.

Sääntely ja standardit: EU:n lainsäädäntö asettaa laatustandardit, sekoitusvaatimukset ja päästörajoitukset sekä elinkaaripäästöjen huomioinnin. Esimerkiksi FQD ja RED II ohjaavat polttoaineiden koostumusta ja käyttöönottoa. Suomessa polttoaineiden laatu, vero ja jakeluverkosto ovat valtion sääntelyn alaisia, ja tankkausasemilla on yleensä tarjolla useita polttoainetyyppejä. Kansainväliset standardit, kuten EN 228 bensiineille ja EN 590 dieselille, määrittävät tekniset ominaisuudet.

Ympäristö- ja talousnäkökulmat: Liikennepolttoaineiden valinnoilla on merkittäviä vaikutuksia ilmastoon ja ilmanlaatuun. Biopolttoaineet voivat pienentää elinkaaripäästöjä, mutta niiden tuotantoon liittyy maankäyttöä, vesistöjä ja biodiversiteettiä koskevia haasteita. Sähköistyminen ja uusiutuvien polttoaineiden käyttö ovat osa siirtymää kohti matalampia päästöjä, ja samalla kehitetään jakeluverkostoja sekä varmistetaan toimitusvarmuus.