lexemeinä

Lexemeinä on suomenkielinen essiivin monikon muoto, joka viittaa useisiin lexemeihin siinä merkityksessä, että ne esitellään tai käsitellään “as lexemes”. Termiä käytetään kielitieteessä, kun halutaan korostaa abstraktia leksikaalisen merkityksen yksikköä, joka kattaa kaikki sanan taivutusmuodot.

Lexeme ja lemmäkäsite: Käsite lexeme tarkoittaa samaa perusmerkitystä sisältävää rakenteellista kokonaisuutta, jonka ympärille muodostuvat kaikki siihen sanamuodot. Lemmaksi (lemma) kutsutaan usein sitä perusmuotoa, joka toimii kyseisen lexemeen käärettävänä tai sanakirjassa näkyvänä muotona. Eri sanaryhmien taivutusmuodot voivat kuulua samaan lexemeen, tai eri lexemeihin riippuen siitä, miten merkitys ja muoto liittyvät toisiinsa.

Käyttö ja konteksti: Lexeme Näin ollen käytetään usein sanakirjojen, korpuslingvistiikan ja automaattisen morfologian yhteyksissä, kun keskustellaan siitä, miten monia muotoja kuuluu samaan leksukkaaseen yksikköön. Esimerkiksi sanoja “kissa” (perusmuoto) ja sen taivutusmuodot kuten “kissan”, “kissaa” ja “kissoja” käsitellään yhdessä lexemeinä, jotka kattavat kaikki kyseisen sanan ilmaukset. Vastaavasti sanojen “koira” ja sen muotojen, sekä erilaisten sanojen, kuten “kissa” ja “koira”, käsittely voidaan tapahtua lexemeinä viitanneina toisiinsa.

Yhteys muihin käsitteisiin: Lexeme-termi liittyy läheisesti lemmaan ja sanakirjamääritelmiin. Eri kielissä termien tarkka käyttö voi poiketa, mutta peruskäsitys pysyy: lexeme on abstrakti leksikaalisen merkityksen yksikkö, jonka ympärille taivutukset muodostuvat.

Lisää: See also Lexeme, Lemma, Morphology, Lemmatization.