levyformaatit

Levyformaatit ovat fyysisiä medioita, joilla äänitteet on tallennettu ja jaettu. Ne ovat kehittyneet analogisista äänilevyistä ja magneettisista nauhoista sekä optisiin ja nykyisin digitaalisiin tallennusmuotoihin. Levyformaatit kattavat sekä musiikki- että puheen tallenteet sekä niiden säilyttämisen ja jakelun käytännöt.

Vinyylilevyt muodostavat perinteisen levyformaatin rungon. Yleisimmät muodot ovat 7-tuumaiset singlet sekä 12-tuumaiset LP-levyt; 10-tuumaisia levyjä on harvinaisempia. Soittonopeudet ovat tyypillisiä 45 rpm (usein singleteissä) ja 33 1/3 rpm (yleensä LP-levyissä); 78 rpm -levyt ovat historiallisia. Alun perin levyt valmistettiin shellacista; nykyisin yleisin materiaali on vinyyli. Koko ja materiaali vaikuttavat kestävyyteen ja äänityksen luonteeseen.

Magneettiset nauhat ja kasetit ovat olleet merkittäviä tallennusmuotoja 20. vuosisadalla. Kompaktikasetti (Compact Cassette) on yleisin kasettiformaatti, jonka kapasiteetit ovat tyypillisesti C60 ja C90. 8-trackin kaltaiset muodot ovat historiallisia.

Optiset levyt: CD-levyt (Red Book) ovat olleet äänitallenteiden yleisin digitaalinen fyysinen formaatti, 44,1 kHz/16 bit -laadulla noin 650–700 MB: n kokoisina. CD-R/CD-RW mahdollistavat kirjoitettavan käytön. Myöhemmin mukaan tulivat DVD- ja Blu-ray-levyt, jotka voivat sisältää sekä ääntä että videoita.

Nykytilanne: fyysiset levyformaatit elävät edelleen, erityisesti keräilijöiden ja audiophile-yhteisön parissa. Vinylin suosio on kasvanut viime vuosikymmeninä, mutta suurin osa jakelusta on digitaalista tai striimausta.