legitimiteettilegitimiteet

Legitimiteettilegitimiteetit ovat yhteiskunta- ja politologiaan liittyvä käsitepari, jolla kuvataan sitä, miten yhteiskunnallinen hyväksyntä sekä vallankäyttöön liittyvä oikeutettuus tuotetaan, ylläpidetään ja haastetaan. Termi muodostuu sanoista legitimiteetti (hyväksynnän ja oikeutuksen tila) sekä legitimaatio (prosessi tai toiminta, jolla tätä hyväksyntää tuotetaan). Käytössä korostuu ajatus siitä, että legitimiteetti ei ole pelkästään valtion hallinnon ominaisuus, vaan se rakentuu diskurssien, käytäntöjen ja instituutioiden vuorovaikutuksesta.

Teoreettinen tausta yhdistää klassisista lähteistä peräisin olevan legitimiteetin käsitteen sekä myöhemmät discursive- ja institutionaaliset lähestymistavat. Max Weberin velvoitteet valtaeliitin legitimiteetistä, sekä Habermasin ja muiden ajattelijoiden diskursiivinen näkökulma, korostavat sitä, miten kielelliset tarinat, normit ja käytännöt yhdessä vaikuttavat siihen, hyväksytäänkö hallinto ja sen päätökset. Legitimiteettilegitimiteetit voivat viitata sekä ulkoisiin narratiiveihin – kuten oikeudenmukaisuuden tai vakauden lupauksiin – että sisäisiin mekanismeihin, kuten tilivelvollisuuteen ja oikeudellisiin prosesseihin.

Käytännön sovelluksissa käsite auttaa analysoimaan esimerkiksi julkisen sektorin uudistuksia, lainsäädäntöprosessien legitimiteettiä sekä viranomaisten toiminnan hyväksyttävyyttä mediassa, koulutuksessa ja kansalaisten arjessa. Myös yritysmaailmassa ja kansalaisjärjestöissä legitiemiteetit liittyvät siihen, miten organisaatioita koetaan oikeutetuiksi toimijoiksi yhteisössä.

Metodisesti legitimiteettiä ja legitimaatiota tutkitaan muun muassa kyselyiden, mielipide- ja luottamuskyselyjen sekä diskurssianalyysin keinoin. Haasteina ovat määrittelyn monitulkintaisuus, muuttuvat kulttuuriset normit ja tilannesidonnaisuus.