laskimotukokselle

Laskimotukos on verenkiertoon liittyvä tila, jossa verihyytymä (trombi) muodostuu laskimossa. Yleisin muoto on syvä laskimotukos (DVT), joka tavallisesti esiintyy jaloissa ja voi lisätä keuhkokuumeen—keuhkoihin kulkeutuvan keuhkovaltimoembolian—riskiä. Sana laskimotukokselle on suomen kielen allatiivinen muoto, mutta itse sairauden nimitys on tavallisesti laskimotukos tai laskimotukokset.

Riskitekijöitä laskimotukokselle ovat pitkäaikainen liikkumattomuus, suuria kirurgisia toimenpiteitä, trauma, syöpä, raskaus, synteettiset estrogeeniasusteet sekä hormonaalinen ehkäisy, ylipaino, tupakointi ja perinnölliset veren hyytymishäiriöt. Myös syvä laskimoiden tukos voi syntyä useiden riskitekijöiden yhdistelmästä.

Oireet riippuvat tukoksen sijainnista. DVT:ssä ilmenee usein epäasia jalassa: turvotus, kipu, lämpö ja punoitus. Joissakin tapauksissa tukos aiheuttaa oireettomuuden. PE:n oireina voivat olla äkillinen hengenahdistus, rintakipu ja nopea sydämen syke. Diagnoosi perustuu kliinisiin arvioihin, D-dimeeri-virtsaan sekä kuvantamiseen kuten alaraajojen ultraäänikuvaus tai keuhkokuopan CT-angiografiaan.

Hoito koostuu yleensä verenohennuslääkkeistä (esim. DOAC:t tai hepariini) sekä yksilöllisesti harkitusta hoidon kestosta, tavallisesti 3–6 kuukautta. Joissain tapauksissa voidaan käyttää trombolyysiä tai mekaanista trombiektomia, erityisesti hengenvaarallisissa tilanteissa. IVC-suodatin voi olla vaihtoehto silloin, kun anticoagulaatio ei ole mahdollinen. Ennuste paranee useimmiten hoidon myötä, mutta uusintatukoksen ja posttrombotiseen oireyhtymään liittyviä riskejä esiintyy. Ennaltaehkäisy perustuu riskitekijöiden hallintaan sekä liikkumisen ja verenkierron paranemista tukevien toimien edistämiseen.