laskentatapohjassa

Laskentatapohja tarkoittaa laskelman tai arvion perusteellista lähtökohtaa: mitä tietoja käytetään, millaisia oletuksia hyväksytään ja millä säännöin luvut käsitellään. Laskentatapohja määrittelee sen, mitä on mukana laskennassa ja kuinka tulos muodostuu. Se on keskeinen osa laskennan läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta.

Laskentatapohja koostuu usein kolmesta osiosta: data ja mittayksiköt (esim. periodi, valuutta, mitattavat suureet), arvostus- ja laskentamenetelmät sekä käytetyt oletukset (kasvu, inflaatio, korot, riskit). Se eroaa laskentamenetelmästä, joka on kaava tai menettely, jolla luvut määritetään; laskentatapohja kuvaa enemmän dataa, kriteerejä ja oletuksia, jotka vaikuttavat lopullisiin lukuihin.

Esimerkiksi tilinpäätöksessä laskentatapohja voi liittyä siihen, käytetäänkö varoista ja veloista käyviä arvoja vai historiallisia kustannuksia sekä miten varat jaksotetaan. Verolaskelmissa laskentatapohja määrittelee, mitä tuloja ja vähennyksiä huomioidaan ja miten ne laskenta lopulta muodostuu. Eri tarkoituksiin laskentatapohja voi olla erilainen, vaikka laskentamenetelmä olisi sama.

Laskentatapohjan kuvaaminen parantaa raportoinnin luotettavuutta ja mahdollistaa vertailun erien, aikajaksojen tai toimialojen välillä. Kun laskentatapohja esitetään, tulosten tulkinta helpottuu; yleensä on syytä ilmoittaa periodi, käytetyt lähteet, oikaisut sekä mahdolliset pyöristykset ja valuutan muunnokset.