lasinsulamislämpötila

Lasinsulamislämpötila on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä lämpötilaa, jossa lasi alkaa sulaa tai muuttua huomattavasti virtaavammaksi. Koska lasi on amorfinen aine, sillä ei yleensä ole yhtä tarkkaa sulamispistettä kuten kiteisillä aineilla. Sen sijaan lasi siirtyy nestemäisen kaltaiseen tilaan laajalla lämpötila-alueella, jossa viskositeetti laskee ja lasin käsittelymahdollisuudet muuttuvat.

Tämän vuoksi lasin sulamislämpötila riippuu suuresti sen koostumuksesta. Yleisesti voidaan puhua useista tärkeistä lämpötiloista: lasin lasittunut tila kestää korkeita lämpötiloja, lasin lasittuvuuteen vaikuttava lasivirtailu alkaa lasin laskeutuessa kohtuullisesta lämpötilasta, ja lopuksi saavutetaan alue, jolla lasi virtaa käytännössä merkittävästi. Tämän vuoksi termiä "sulamislämpötila" käytetään kuvaamaan laajkaa lämpötilahylkyä, ei yhtä pistettä.

Yleisiä esimerkkejä koostumusten mukaan ovat:

- Soda-lime -lasit: koostumus, josta valmistetaan suurin osa ikkunalasista; sulamislämpötilat ja virtaavuus ovat kohtuullisen korkeat, ja lasi alkaa virrata huomattavasti noin 800–1000 °C:ssa ja sulaa kokonaisuudessaan korkeammissa lämpötiloissa.

- Borosilikaatit: yleisesti kestävämpiä ja niillä on korkeammat sulamislämpötilat kuin tavallisilla lasityypeillä.

- Fused silica: erittäin korkeat sulamislämpötilat, sekä suuri lämmönsäröä vastustuskyky.

Näillä näkökohdilla lasinsulamislämpötila on keskeinen tieto lasin valmistuksessa, muotoilussa ja lämpökäsittelyissä, joissa tarkka lämpötilaprofiili määrittää prosessin onnistumisen.