laserskannauksesta

Laserskannauksesta on mittausmenetelmä, jossa kohteeseen suunnataan lasersäteitä ja mitataan säteen paluuaika tai vaihe. Näin saadaan kolmiulotteinen pistepilvi, jossa jokainen piste kuvaa koordinaatit x, y, z ja usein myös värin (RGB). Pistepilven avulla voidaan saada tarkka kolmiulotteinen malli sekä kohteen geometrisista muodoista että tilallisen rakenteen suhteista.

Periaate ja laitteet. Laserskannaukseen käytetään erilaisia sensorityyppejä, kuten maanpäällisiä laserskannereita (terrestrial laser scanners, TLS), liikkuvia laserskannereita (mobile laser scanning, MLS), ilmalaserskannauksia (airborne LiDAR) sekä droonien avulla tehtyä LiDAR-skannauksia. Skannaus voidaan toteuttaa time-of-flight-tekniikalla tai vaihemuuttuvalla mittauksella, ja laitteet voivat käyttää pehmeitä tai kiinteitä skannauskaartoja, usein yhdistettynä kartoitus- tai valokameroihin värin lisäämiseksi.

Käyttöprosessi. Skannaus tuottaa pistepilven, joka tarvitsee rekisteröinnin ja georeferoinnin useista eri pistepilvistä. Tämän jälkeen tehdään suodatusta, kohinanpoistoa, kohteiden erottelua sekä mahdollisesti verkostojen tai pinnan mallien muodostusta (meshing). Datan tallennukseen käytetään yleisesti LAS/LAZ-, E57- sekä muita formaatteja, joita voidaan rikastaa teksti-, kuvi- tai GIS-tietojärjestelmissä.

Sovellukset. Laserskannauksella tuotetaan tarkkaa kartoitusta, arkkitehtuurin ja kulttuuriperinnön dokumentointia, rakennusten kuntotarkastuksia, metsätalouden biomassa-arviointeja sekä teollista monitoringia ja robotiikkaa, mukaan lukien autonomiset ajoneuvot ja SLA/SLAM-pohjaiset järjestelmät.

Edut ja rajoitteet. Menetelmä on nopea ja ei-kosketuksellinen, tarjoaa korkean tarkkuuden ja runsaan tiedon tilallisesta rakenteesta.耗 Rajoitteita ovat suora näköyhteys, heijastuvuudesta riippuvuus, sään vaikutukset sekä suurten datamäärien käsittely ja kustannukset.