langattomuus

Langattomuus tarkoittaa tiedonsiirtoa ilman fyysisiä kaapeleita, yleensä radioväylien tai valon välityksellä. Se mahdollistaa liikkuvuuden ja helpotetun verkottumisen sekä kotona että teollisuudessa, mutta voi altistua signaalin heikkenemiselle, häiriöille ja turvallisuusriskeille.

Langattomuuden kehitys sai varhaisimmat edellytykset radioliikenteestä 1900-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin kaupalliset radiolähetykset, ja 1990-luvulla starttasi langattomien paikallisverkkojen, kuten Wi-Fin, suosio. Bluetooth tuli lyhyen kantaman sisätiloihin, NFC hyvin lyhyille etäisyyksille, sekä kännykkä- ja IoT-sovelluksiin.

Keskeisiä teknologioita ovat radiotaajuudet (RF), infrapuna sekä valoon perustuva Li-Fi. Yleisimmät standardit: IEEE 802.11 (Wi-Fi) ja Bluetooth SIG; NFC Forum; Zigbee (IEEE 802.15.4). 4G- ja 5G-verkot tarjoavat langattoman laajakaistan sekä laajemman verkko- ja mobiiliyhteyden. IoT:hen liittyy myös muita standardeja ja protokollia, jotka mahdollistavat pienten laitteiden, antureiden ja toimilaitteiden yhteydet.

Käyttökohteita ovat kotiverkot, matkapuhelinverkot, työpaikat, teollisuus, terveydenhuolto, älykodit sekä autojen sisäiset järjestelmät. Langattomuus mahdollistaa helpon asennuksen ja skaalautuvuuden, mutta asettaa haasteita turvallisuudelle ja yksityisyydelle sekä altistaa häiriöille ja signaalin näkyvyydelle.

Tulevaisuudessa kehitys painottuu nopeammille yhteyksille, pienemmälle virrankulutukselle ja entistä tiiviimmälle IoT-integraatiolle. Tutkimuksen painopisteitä ovat Li-Fi, terahertzin radiotekniikat ja 6G-tutkimus.