lajimonimuotoisuutta

Lajimonimuotoisuudella tarkoitetaan tietyn alueen tai ekosysteemin lajien moninaisuutta. Siihen sisältyy sekä lajien määrä eli lajimäärä että lajien esiintymien jakauma eli tasaisuus. Lajimonimuotoisuus voidaan tarkastella sekä laajasti koko alueen tasolla että yksittäisen metsän, vesistöalueen tai kaupunkialueen mittakaavassa.

Mittoja lajimonimuotoisuudelle ovat sekä lajien lukumäärä että lajien jakauma. Yleisimmin käytettyjä tilastollisia mittareita ovat Shannonin indeksi (H'), joka yhdistää lajirakenteen monimuotoisuuden ja määrän, sekä Simpsonin indeksi (D), joka korostaa yleisimpien lajien merkitystä. Lisäksi käytetään harvinaisuusmittareita sekä Hillin numeraaleja että pelkästään lajimäärää.

Merkitys ekosysteemeille ja ihmisille on merkittävä. Suuri lajimonimuotoisuus tukee ekosysteemin toimintoja kuten pölyttämistä, taudinaiheuttajien hallintaa, ravinteiden kiertoa ja sopeutumista ympäristötekijöiden muutoksiin. Se lisää ekosysteemipalveluiden moninaisuutta sekä taloudellisia ja kulttuurisia arvoja, kuten virkistysmahdollisuuksia, luonnon monimuotoisuudesta saatavaa aineetöntä inspiraatiota ja potentiaalista lääkekehitystä.

Tekijät ja uhat vaikuttavat lajimonimuotoisuuteen. Syntyyn vaikuttavat historialliset prosessit, ilmasto ja elinympäristön monimuotoisuus, kun taas ihmistoiminta – kuten elinympäristöjen muokkaus, metsien hakkuut, maatalous sekä vesistöjen pilaantuminen – sekä vieraslajit voivat heikentää lajien monipuolisuutta.

Seuranta ja suojelu perustuvat kenttä- ja kartoitustutkimuksiin sekä nykyaikaisiin menetelmiin kuten ympäristö-DNA:han (eDNA) ja kamerahavaintoihin. Suojelussa painotetaan elinympäristöjen turvaamista, ekosysteemien yhteyksien säilyttämistä, vieraslajien hallintaa sekä ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimia.