lainvoima

Lainvoima tarkoittaa oikeudellisen päätöksen lopullisuutta ja täytäntöönpanokelpoisuutta. Kun päätös on lainvoimainen, sitä ei voi muuttaa tai kumota tavallisen muutoksenhakuprosessin kautta.

Lainvoima syntyy yleensä, kun valitus- ja muutoksenhakuaika on kulunut umpeen eikä päätöksen osapuolilla ole enää mahdollisuutta hakea muutosta valituskanavien kautta. Toiseksi, jos valituslupa korkeimpaan oikeuteen on ratkaistu siten, että päätös on tullut lopulliseksi, kyseinen päätös on lainvoimainen vasta kun korkein oikeus on käsitellyt asian, tai valituslupa on hylätty. Käytäntö vaihtelee oikeusjärjestelmän mukaan, mutta periaatteena on, että lainvoima saavutetaan, kun oikeudellinen reitti lopulta päättyy.

Seurauksiltaan lainvoimainen päätös on sitova ja täytäntöönpantavissa. Päätöksen perusteella voi alkaa täytäntöönpano, kuten vahingonkorvausten suoritukset, velvoitteiden täyttäminen tai hallinnollisten päätösten toimeenpano. Lainvoimaisuus tarjoaa oikeusvarmuuden: osapuolet tietävät, mihin oikeudellinen tilanne muodostuu, eikä samaa asiaa voi enää tuoda uudelleen oikeuteen samalla tavalla.

Lainvoima vastaa käsitettä res judicata, eli asian lopullisuutta oikeudenkäyntien tuloksessa. Poikkeukset ovat käytännön ja lainsäädännön mukaan mahdollisia: joissakin tapauksissa voidaan hakea lisäselvityksiä, uudelleentutkimusta tai erityisiä oikeudellisia keinoja, mutta nämä poikkeukset edellyttävät erikseen säädettyjä perusteita ja prosesseja.

Käytännössä lainvoima turvaa sekä yksittäisten osapuolten oikeudellisen tilanteen että oikeusjärjestelmän ennustettavuuden ja oikeudenmukaisuuden.