lainaustekstien

Lainaustekstien käsite viittaa suoriin lainauksiin, joita kirjoittaja ottaa toisen lähteen sanamuodolla omaan tekstiinsä. Lainaustekstejä käytetään todentamaan väitteitä, osoittamaan alkuperäistä ilmaisua tai tarjoamaan esimerkkejä termien käytöstä. Ne voivat esiintyä sekä tieteellisessä kirjoittamisessa että journalismissa, ja niiden käyttö riippuu kontekstista sekä tarkoituksenmukaisuudesta.

Lainaustekstejä tulisi käyttää harkiten ja tarkasti: jokainen laina on liitettävä lähdeviitteeseen ja sijoitettava oikeaan kontekstiin. Lyhyet lainaukset merkitään lainausmerkeillä; pidemmät lainaustekstit asetetaan erillisenä sisennettynä lohkoina. Useimmat tyylit määrittelevät, milloin lainaus on tarkoituksenmukainen ja kuinka monesta sanasta kyse on. Jos laina on käännetty, on ilmoitettava sekä alkuperäinen kieli että kääntäjä, ja mahdollinen suomennos voidaan esittää erikseen merkittynä.

Käytettäessä lainaustekstejä on noudatettava tekijänoikeudellisia ja eettisiä normeja: lainauksia tulisi käyttää vain tarpeellinen määrä, ja niiden tarkoituksena on tukea omaa väittämää eikä korvata kirjoittajan omaa analyysia. Lainauksia on tarkistettava huolellisesti alkuperäisestä lähteestä, ja ne on esitettävä mahdollisimman tarkkoina säilyttäen alkuperäinen sanamuoto. Lainaustekstien käyttö kuuluu usein valtaväyliin viittaustekniikoihin ja lähdeluetteloihin, jotka on räätälöity valitun tyylin mukaan (esim. APA, MLA, Chicago) ja pidettävä johdonmukaisina koko teoksessa.