lahustuminen

Lahustuminen on suomalainen termi, joka kuvaa prosessia, jossa jokin aine menettää kiinteytensä, pehmenee, hajoaa tai liukenee. Sana pohjautuu verbiin lahustua, joka tarkoittaa liukenemista, pehmenemistä tai hajoamista. Lahustuminen voi olla kemiallista, biologista tai fyysistä, ja se tapahtuu erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Lahustuminen esiintyy useilla aloilla. Geologiassa ja maaperätieteissä se tarkoittaa esimerkiksi mineraalien ja kivilajien liukenemista veden ja hapen vaikutuksesta, kuten kalkkikiven dissoluution karstikohdissa. Biologiassa ja ekologiassa lahustuminen viittaa orgaanisen aineksen hajoamiseen, mikrobitoiminnan ja muiden hajottajien vaikutuksesta, mikä on osa kiertokulkua ja kompostoinnin prosesseja. Elintarvikkeissa ja elintarviketeknologiassa lahustuminen voi tarkoittaa pehmenemistä tai rakenteen heikkenemistä, esimerkkinä kasvien tai lihatuotteiden koostumuksen muuttuminen kuumennuksen tai märkyyden vaikutuksesta. Materiaalitieteessä lahustuminen voi tarkoittaa aineen korroosiota, käytön aiheuttamaa kulutusta tai vanhenemista ympäristön vaikutuksesta.

Lahustumisen nopeuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten lämpötila, kosteus, pH-arvo, kemialliset reaktiot, mikrobiologinen toiminta sekä kohteen koko ja rakenne. Prosessi voidaan havaita hitaana tai nopeana riippuen olosuhteista ja materiaaleista. Lahustuminen on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan erilaisten aineiden kiinteyden menettämisen tai liukenemisen prosesseja eri tieteenaloilla.