lämpötilamittausmuunnintyyppejä

Lämpötilamittausmuunnin on laite, joka muuntaa lämpötilatiedon haluttuun muotoon, usein sähköiseksi signaaliksi, jota voidaan käsitellä tai näyttää. Erilaisia muunnintyyppejä on olemassa, ja ne perustuvat erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin. Yleisimpiä tyyppejä ovat termoelektriset muuntimet, vastuslämpötila-anturit (RTD) ja termistorit.

Termoelektriset muuntimet hyödyntävät Seebeck-ilmiötä, jossa kahden eri metallin liitoksessa syntyy jännite lämpötilaeron seurauksena. Tämä jännite on suoraan verrannollinen lämpötilaeroon. Ne ovat yksinkertaisia ja kestäviä, mutta niiden tarkkuus voi vaihdella.

Vastuslämpötila-anturit (RTD) perustuvat metallin sähköisen vastuksen muuttumiseen lämpötilan funktiona. Yleisimmin käytetty materiaali on platina, jonka vastus muuttuu ennustettavasti lämpötilan vaihdellessa. RTD:t ovat erittäin tarkkoja ja stabiileja, mutta ne ovat usein kalliimpia ja hitaampia kuin termistorit.

Termistorit ovat puolijohdekomponenteista valmistettuja vastuksia, joiden vastus muuttuu merkittävästi lämpötilan mukaan. Niitä on kahta päätyyppiä: NTC (Negative Temperature Coefficient), joiden vastus pienenee lämpötilan kasvaessa, ja PTC (Positive Temperature Coefficient), joiden vastus kasvaa lämpötilan noustessa. Termistorit ovat herkkiä ja edullisia, mutta niiden käyttöaluetta rajoittaa niiden epälineaarisuus ja rajallisempi stabiilisuus verrattuna RTD:ihin.

Näiden lisäksi on olemassa muita muunnintyyppejä, kuten infrapunalämpömittarit, jotka mittaavat esineen säteilemää lämpösäteilyä, ja nestetermometrit, jotka käyttävät nesteen tilavuuden muutosta lämpötilan osoittamiseen. Valinta oikeasta muunnintyypistä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarvittavasta tarkkuudesta, mittausalueesta, vasteajasta ja kustannuksista.