lähetinjärjestelmiä

Lähetinjärjestelmät viittaavat kokonaisuuteen laitteita ja teknologioita, joita käytetään signaalien, kuten radioaaltojen tai muiden sähkömagneettisten aaltojen, lähettämiseen tiedonsiirtoa varten. Tällaiset järjestelmät ovat keskeisiä monissa sovelluksissa langattomasta tietoliikenteestä radiolähetyksiin ja tutkajärjestelmiin.

Yksinkertaisimmillaan lähetinjärjestelmä koostuu signaalilähteestä, modulaattorista ja antennista. Signaalilähde tuottaa perussignaalin, joka voi olla esimerkiksi ääntä tai dataa. Modulaattori muuttaa tämän perussignaalin siten, että se voidaan siirtää tehokkaasti halutulla taajuudella. Tämä voi tapahtua esimerkiksi amplitudimodulaatiolla (AM) tai taajuusmodulaatiolla (FM). Lopuksi antenni muuntaa modulaattorin tuottaman sähköisen signaalin sähkömagneettisiksi aalloiksi, jotka leviävät avaruuteen.

Monimutkaisemmissa lähetinjärjestelmissä voi olla useita lisäkomponentteja, kuten tehovahvistimia, suodattimia ja taajuusmuuttajia. Tehovahvistimet lisäävät lähetettävän signaalin tehoa, jotta se voi kulkea pidempiä matkoja. Suodattimet varmistavat, että lähetettävä signaali on puhtaalla taajuudella ja poistavat häiriöt. Taajuusmuuttajat puolestaan mahdollistavat signaalin siirtämisen eri taajuuksille.

Lähetinjärjestelmien suunnitteluun vaikuttavat monet tekijät, kuten haluttu lähetysetäisyys, tiedonsiirtonopeus, käytettävissä oleva taajuusalue ja häiriönsieto. Erilaiset sovellukset vaativat erilaisia lähetinjärjestelmiä. Esimerkiksi matkapuhelinverkoissa käytettävät lähetinjärjestelmät ovat kehittyneempiä ja monimutkaisempia kuin perinteisissä AM/FM-radiolähettimissä.