modulaattorin

Modulaattori on laite, järjestelmä tai ohjelmisto, joka muuntaa informaation kantajakaistan kautta siirrettäväksi signaaliksi modulaation avulla. Sen tarkoitus on välittää data tai äänisignaali siten, että vastaanotin voi rekonstruoida alkuperäisen informaation. Modulaattorin toiminta perustuu kantajosignaalin ominaisuuksien muuttamiseen baseband-sisällön mukaan.

Modulaatiotyypit: Analogisia modulaatioita ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) sekä faasmodulaatio (PM). Digitaalisessa viestinnässä käytetään muun muassa QAM (quadrature amplitude modulation), PSK (phase-shift keying) sekä OFDM (orthogonal frequency-division multiplexing). Valintaan vaikuttavat kanava, virheensieto ja haluttu siirtonopeus.

Käyttökohteet: Modulaattoreita käytetään radiolähettimissä, televisiossa sekä langattomissa verkoissa ja satelliittiviestinnässä. Niitä sovelletaan myös signaalinkäsittelyyn ja musiikillisessa tuotannossa äänisignaaleihin sekä erilaisten efektien tuottamiseen.

Rakenne: Analoginen modulaattori muuttaa kantajaa jatkuvasti, kun taas digitaalinen modulaattori käsittelee dataa digitaalisena ja tuottaa digitaalisen modulaation, joka muunnetaan lopuksi analogiseksi vastaanottimessa. Nykyjärjestelmät yhdistävät usein sekä analogisia että digitaalisia osia sekä käyttävät monimutkaisempia modulaatioita, kuten OFDM-pohjaisia protokollia.

Historia: Modulaatio on ollut viestinnän keskiössä jo varhaisen radioviestinnän aikoina. AM ja FM ovat olleet laajasti käytössä 1900-luvulla; digitaalinen modulaatio mahdollisti nykyaikaiset langattomat verkot ja tietoliikenteen.