lääkeaineyliherkkyytenä

Lääkeaineyliherkkyys, tunnettu myös nimellä lääkeainereaktio tai lääkeallergia, on tila, jossa immuunijärjestelmä reagoi epätavallisen voimakkaasti tiettyyn lääkeaineeseen. Tämä reaktio voi ilmetä monin eri tavoin, lievistä iho-oireista aina vakaviin ja henkeä uhkaaviin tiloihin. Yliherkkyys ei ole sama asia kuin lääkkeen haittavaikutus, joka on odotettu, joskin ei välttämättä toivottu seuraus lääkkeen käytöstä. Lääkeaineyliherkkyys on immuunijärjestelmän yli-innokkuutta.

Reaktiot voivat ilmetä välittömästi lääkkeen annon jälkeen tai viiveellä, jopa useiden päivien tai viikkojen kuluttua. Tyypillisiä oireita ovat ihottuma, kutina, nokkosihottuma, turvotus, hengitysvaikeudet, kuume ja harvinaisempana vakavampia sisäelinoireita. Anafylaksia on vakavin ja nopein lääkeaineyliherkkyysreaktio, joka vaatii välitöntä lääketieteellistä hoitoa.

Yleisimpiä lääkeaineryhmiä, jotka voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita, ovat antibiootit (erityisesti penisilliinit), tulehduskipulääkkeet, tietyt epilepsialääkkeet ja kemoterapialääkkeet. Yliherkkyyden kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten yksilön geneettinen alttius, aikaisemmat altistukset lääkkeelle ja lääkkeen annostelu.

Diagnoosi perustuu potilaan oirekuvaukseen, lääkeanamneesiin ja tarvittaessa tarkempiin immunologisiin tutkimuksiin, kuten ihotesteihin tai verikokeisiin. Ensisijainen hoito on oireita aiheuttavan lääkkeen välitön lopettaminen ja oireenmukainen hoito. Tulevaisuudessa täysin ristireaktioiden välttämiseksi potilaalle pyritään löytämään vaihtoehtoinen lääke, jota hän sietää.