köyhtymisen

Köyhtyminen on pitkittäinen taloudellinen prosessi, jossa yksilön tai yhteisön tulot, varallisuus ja elintaso heikkenevät suhteellisesti ja joskus absoluuttisesti. Se tarkoittaa sekä yksittäisten kotitalouksien että alueiden taloudellisen aseman heikentymistä, ja se näkyy useina eri indikaattoreina kuten tulojen aleneminen, velkaantumisen lisääntyminen, varallisuusarvioiden väheneminen sekä palvelujen saavutettavuuden heikkeneminen. Köyhtyminen ei ole yksittäinen kriisi, vaan usein rakenteellinen prosessi, johon vaikuttavat sekä suhdanteet että pitkäaikaiset rakenteelliset tekijät.

Keskeisiä syitä ovat työmarkkinoiden rakennemuutos, työllisyyden epävarmuus, koulutuksen kehityksen vaihtelut, teknologinen muutos ja globalisaatio sekä alueellinen kehitys- ja julkisen palvelujen rahoituksen vaihtelut. Muita tekijöitä voivat olla terveydelliset ongelmat, perhetilanteen muuttuminen sekä velkaantumisen kierre. Lisäksi julkisen sektorin tila ja paikallinen varallisuuden jakautuminen voivat vahvistaa köyhtymistä alueellisesti.

Köyhtymisen tunnusmerkkejä ovat sekä suhteelliset että absoluuttiset köyhyysrajat, pienentyneet säästöt, velkaantuneisuus, asunnon omistuksen menetyksen riski sekä terveys- ja koulutusmahdollisuuksien heikkeneminen. Seurauksina voivat olla sosiaalinen syrjäytyminen, huonommat tulevaisuuden näkymät ja työmarkkinoilta poissulkeutuminen.

Ehkäisyyn ja torjuntaan pyritään tulonsiirroilla, tehokkaalla sosiaali- ja terveydenhuollolla, koulutuksen ja osaamisen kehittämisellä sekä alueiden investoinneilla. Seurantaan käytetään tilastollisia mittareita kuten tulo- ja varallisuuserojen muutoksia sekä köyhyys- ja työllisyysasteita, ja pitkäjänteistä suunnittelua.