köyhtymistä

Köyhtyminen tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa yksilön tai kotitalouden taloudellinen asema heikkenee ja elintaso laskee. Termi kuvaa sekä tilapäistä tulonvähennystä että pitkäkestoista varallisuuden ja mahdollisuuksien kaventumista. Kotitalouksien köyhtyminen voi ilmetä muun muassa pienentyneenä kulutuksena, velkaantumisena tai rajoitettuna pääsynä peruspalveluihin.

Käsite esiintyy erityisesti sosiaalitieteissä ja talouspolitiikassa. Köyhtyminen voi tapahtua sekä yksilötasolla että laajemmin alueilla tai ryhmissä. Se liittyy köyhyyteen, mutta ei aina pidetä samana ilmiönä: köyhyys kuvaa tulon- ja varallisuuseroja, kun taas köyhtyminen viittaa prosessiin, jossa tilanne heikkenee.

Syytekijöitä ovat pitkän aikavälin työttömyys tai matalat tulot, velkaantuminen, inflaatio, julkisen sektorin sopeuttamistoimet sekä terveysongelmat tai muut esteet osallistumiselle työmarkkinoille.

Köyhtyminen voi lisätä sosiaalista eriarvoisuutta ja johtaa syrjäytymiseen, ja vaikutukset voivat heijastua sukupolvelta toiselle. Seuraukset voivat ilmetä elintason ja asumisen vakauden heikkenemisenä sekä kasvavina riskeinä ruoka- ja energiakustannuksiin, terveys- ja koulutuserojen lisääntymisenä.

Mittaamisen kannalta viranomaiset ja tutkimuslaitokset käyttävät suhteellista köyhyyttä, materiaalisen hyvinvoinnin indikaattoreita sekä muita köyhtymisen mittareita. Poliittiset vastetoimet sisältävät sosiaaliturvan laajentamisen, työllisyyspolitiikan, asumistuen, velkaneuvonnan sekä koulutukseen ja terveydenhuoltoon pääsyn turvaamisen.