käänteistranskriptaasien

Käänteistranskriptaasit ovat entsyymejä, jotka pystyvät syntetisoimaan DNA:ta RNA-mallin pohjalta. Tämä prosessi, jota kutsutaan käänteistranskriptioksi, on päinvastainen kuin soluissa normaalin transkription aikana tapahtuva DNA:n synteesi RNA:sta. Käänteistranskriptaasit ovat keskeisiä retroviruksille, kuten HI-virukselle, joka aiheuttaa AIDSia. Viraalisen genomin RNA muunnetaan entsyymin avulla DNA:ksi, joka sitten integroidaan isäntäsolun genomiin.

Ensimmäinen käänteistranskriptaasi löydettiin vuonna 1970 Howard Temin ja David Baltimore itsenäisesti. Heidän löytönsä oli merkittävä, sillä se kyseenalaisti keskeisen dogmin molekyylibiologiassa, jonka mukaan geneettinen informaatio virtaa vain DNA:sta RNA:han. Löytö johti Nobel-palkintoon vuonna 1975.

Käänteistranskriptaaseja esiintyy paitsi retroviruksissa, myös eukaryoottien genomissa. Näitä ovat esimerkiksi telomeraasit, jotka ylläpitävät kromosomien päiden, telomeerien, pituutta. Käänteistranskriptaaseilla on tärkeitä sovelluksia lääketieteessä ja bioteknologiassa. Niitä käytetään muun muassa HIV:n hoitoon tarkoitetuissa lääkkeissä, jotka estävät viruksen lisääntymistä. Lisäksi käänteistranskriptaaseja hyödynnetään molekyylibiologisissa tutkimusmenetelmissä, kuten PCR:ssä, mahdollistaen RNA-molekyylien analysoinnin.