käyttötehokkuus

Käyttötehokkuus on mittari, joka kuvaa, miten tehokkaasti järjestelmä, laite tai prosessi muuntaa käytetyt resurssit hyödylliseksi tulokseksi. Se voidaan määritellä suhdelukuna hyödyllisen tuloksen määrä ja siihen käytettyjen resurssien määrä välillä. Yleisesti käyttötehokkuus = hyödyllinen tulos / käytetyt resurssit. Kontekstista riippuen mittoja voivat olla esimerkiksi energiaa kohti tuotettu hyödyke, tuotteen valmistuksessa käytettyjen materiaalien määrä per valmistettu yksikkö, tai palveluprosessin vasteaika per käsitelty pyyntö.

Erilaiset sovellukset

Teollisuudessa käyttötehokkuus tarkoittaa resurssien, ajan, tilan tai energiaa kohden tuotetun lisäarvon maksimointia. Esimerkiksi energian käytössä tavoitteena on pienentää yksikköä kohden kulutettua energiaa ilman laadun heikkenemistä. Materiaalitehokkuudessa tarkoitetaan sitä, että samaan tuotantomäärään käytetään vähemmän raaka-aineita. Palvelu- ja IT-aloilla käyttötehokkuus voi merkitä esimerkiksi laskettujen resurssien minimointia, vasteaikojen lyhentämistä tai prosessien virtaviivaistamista.

Suhde kestävyyteen

Käyttötehokkuus nähdään keskeisenä osana resurssien hallintaa ja kestävää kehitystä. Parantamalla hyödykkeen tai palvelun tuotosta suhteessa käytettyihin resursseihin voidaan pienenentää ympäristövaikutuksia ja lisätä kilpailukykyä. Toisaalta tehokkuuden parantaminen voi johtaa rebound-vaikutukseen, jossa käytön lisääntyminen osin kumoaa saavutetun säästön. Tästä syystä käyttötehokkuuden kehittämisessä huomioidaan sekä taloudelliset että ympäristön vaikutukset.