lyhentämistä

Lyhentämistä tarkoitetaan prosessia, jossa sanoja tai ilmauksia tehdään lyhyemmiksi. Se kattaa sekä lyhenteiden että akronyymien muodostamisen sekä sanan osien poistamisen tai tiivistämisen. Lyhentäminen on yleistä sekä arkikielessä että ammattikielessä: sitä käytetään tiivistämään tekstiä, helpottamaan nopeaa lukemista ja sovittamaan ilmaisut tilan tai muodon rajoituksiin, kuten lehdistössä, tieteellisissä teksteissä, ohjeistoissa ja digitaalisessa viestinnässä.

Miten lyhentäminen toteutuu? Siitä voidaan puhua kahdella päämuodolla: lyhenteet ja akronyymit. Lyhenne muodostuu sanan tai ilmauksen osista tai alkukirjaimista, esimerkiksi Yhdistyneet Kansakunnat → YK. Lyhennettä voidaan muodostaa ottamalla osia sanasta ja yhdistämällä ne, ja se voi olla sekä helposti ymmärrettävä että ohjeistukseton. Akronyymi on erityinen lyhentäminen, jossa alkukirjaimista muodostetaan järjestys, ja joka voidaan lukea joko kirjaimin tai itsenäisenä sanana. On myös tapauksia, joissa lyhenne ja akronyymin ero on häilyvä.

Esimerkkejä käytöstä ovat YK (Yhdistyneet Kansakunnat) sekä esimerkki-lyhenteet kuten esim. (esimerkiksi) kirjoitusohjeissa. Joissakin konteksteissa käytetään pisteitä lyhenteiden loppuun, kun taas nykyaikaisessa teknisessä kirjoittamisessa pisteet voivat olla harvinaisempia; käytä kattavasti vakiintuneita muotoja ja pidä tyyli yhdenmukaisena.

Käyttö-ohjeet: Salli alkuperäinen termi ensimmäisellä kerralla ja selitä lyhennös. Pidä lyhenteiden määrä kurissa, vältä epäselvyyttä ja varmista lukijan ymmärrys. Nimensä ja yleisesti tunnetut lyhenteet kannattaa pitää omissa standardeissaan.