kylmäurtikaria

Kylmäurtikaria on ihosairaus, jossa kylmäaltistus laukaisee kutisevia nokkospustuloita (urtikaria) sekä punoitusta iholla. Oireet syntyvät yleensä muutaman minuutin kuluessa kylmään kosketukseen tai kylmälle vedelle, ja ne voivat laajentua pään alueelta käsivarsiin tai muualle kroppaan. Joillakin potilailla oireet kestävät lyhyen aikaa, toisilla ne saattavat olla toistuvia. Harvinaisissa tapauksissa kylmäaltistus voi aiheuttaa yleisiä oireita kuten huimausta, pahoinvointia tai pyörtymistä. Sääolosuhteet, kuten viileä ilmasto tai kylmä vesi, sekä kylmäaineiset esineet voivat laukaista oireet.

Taustalla on mastsolujen vapauttama välittäjäainehistamiini, jolloin iho reagoi ulkoiseen kylmään. Tapahtuma voi olla hankittu (yleisimmillään) tai perinnöllinen, mutta perinnöllistä muotoa pidetään harvinaisena. Kylmäurtikaria voi liittyä muihin kroonisiin urtikarioihin, ja oireet voivat vaikuttaa elämänlaatuun erityisesti kylmäkauden aikana tai vesiliikenteessä.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja kylmäaltistuksen aiheuttaman reaktion dokumentointiin. Yleinen testi on kylmäaltistuksella tehtävä ice cube -testi, jossa sormea tai kättä altistetaan kylmälle esineelle lyhyeksi ajaksi ja reaktiota seurataan. Tarvittaessa voidaan käyttää laajempia kylmäaltistus- ja verikokeita muiden altisteiden poissulkemiseksi.

Hoito keskittyy kylmän välttämiseen ja oireiden hallintaan. Ennen kaikkea käytetään antihistamiineja (usein toisen sukupolven H1-salpaajia). Jos oireet ovat vaikeita tai ne toistuvat runsaasti, voidaan harkita suurempia annoksia sekä muita lääkkeitä, kuten kuvausvaihtoehtoja tai harvoin biologista hoitoa (esim. anti-IgE-lääkkeitä). Hätätapauksissa, joihin liittyy hengitysvaikeuksia tai suuret turvotukset, on käytettävä hätäensiapua ja ottaa yhteys terveydenhuoltoon; joissain tapauksissa potilaan on kannettava adrenaliinia. Ennuste vaihtelee; osa parantaa oireitaan iän myötä, toiset tarvitsevat pitkäaikaista hoitoa ja elämäntapamuutoksia kylmän välttämiseksi.