kuvailevuus

Kuvailevuus on suomenkielinen käsite, joka kuvaa ilmiön tai ominaisuuden kykyä olla kuvailtavissa. Siinä yhdistyvät kuvailla-äilyn ja -vuus- päätteen muodostama abstrakti ominaisuusnimi. Kuvailevuus viittaa siihen, miten selkeästi ja tarkasti jokin asia voidaan sanallistaa tai muodollistaa.

Käyttökontekstit ja merkitys vaihtelevat alasta riippuen. Filosofiassa ja epistemologiassa kuvatellavuus liittyy siihen, missä määrin käsite tai väite voidaan määritellä, kuvata ja kokea todeksi tai vääräksi. Korkea kuviailevuus merkitsee selkeitä kriteerejä, operatiivisia määritelmiä ja toistettavia havaintoja; matala kuivailevuus puolestaan merkitsee epäselvyyksiä, monitulkintaisuutta tai kontekstisidonnaisuutta.

Tieteen ja tutkimuksen käytännöissä kuvailevuus liittyy mallien, ilmiöiden tai muuttujien kuvailtavuuteen. Se vaikuttaa siihen, kuinka hyvin tutkimusobjektit voidaan määritellä, mitata ja toistaa. Hyvin kuvailevat tunnusluvut ja määritelmät helpottavat vertailevuutta, replikointia ja teorioiden testausta; heikompi kuivailevuus lisää epävarmuutta ja tulkinnanvaraisuutta.

Haasteet liittyvät muun muassa kielen rajoihin, kontekstisidonnaisuuteen ja monimutkaisuuteen. Monet ilmiöt ovat vaikeasti tai vain osittain kuvateltavissa, mikä heijastuu sekä kognitiivisiin että kielellisiin rajoituksiin. Kuvailevuuden arviointi on siksi usein suhteellista ja riippuu käytetystä viitekehyksestä.

Lisätietoja: kuvaileva, kuvaus, kuvaileva tutkimus.