kuvaannollista

Kuvaannollista ilmaisua käytetään kuvaamaan kieliä tai ilmaisutapaa, joka ei ole kirjaimellista, vaan rakentuu kuvan, mielikuvien tai assosiaatioiden varaan. Se on keskeinen käsite suomalaisessa kirjallisuuden ja kielenopetuksen kontekstissa, joissa arvioidaan, miten sanallinen kuva ja mielikuvitukselliset elementit vaikuttavat viestin vastaanottajaan.

Kuvaannollinen ilmaisu kattaa useita kielikuvan muotoja, kuten metaforat, vertaukset, personifikaatiot ja symboliikan. Sen tarkoituksena on herättää kuvia, tunteita tai mielikuvia ja lisätä tekstin ilmaisullista tehossa. Toisin kuin kirjaimellinen kieli, jonka sanomaa voidaan tulkita suoraviivaisesti, kuvaannollinen ilmaisu voi tarjota moniulotteisuutta ja tunnesävyjä.

Käytön kohteena on sekä kirjallinen teksti että puhutussa kielessä. Opetuksessa kuvaannollista ilmaisua analysoidaan esimerkiksi sen vaikutuksen, tarkoituksen ja kontekstin perusteella. Liiallinen kuvaannollisuus voi kuitenkin muodostaa tulkinnanvaraa, jos viestintä on tarkoitettu selkeästi faktapohjaiseksi.

Kuvaannollinen ilmaisu on tärkeä keino luoda ilmaisun sävyä ja vetovoimaa. Se on myös vakiintunut osa kielellisiä keinoja, joilla ihmiset välittävät kokemuksia ja merkityksiä, kun asiaa ei voi tai haluta esittää kirjaimellisesti. Se liittyy olennaisesti metaforan, vertauksen, personifikaation ja symboliikan kaltaisiin käsitteisiin, ja sen vastakohtana on kirjaimellinen ilmaus.